George Caffentzis
Clipped Coins, Abused Words, and Civil Government
1 Clipped Coins
Locke kannatti kovaa rahaa sen takia, että hän hahmotteli Englannin imperiumille valta-asemaa maailmassa. Tämän roolin toteuttaminen vaati, että Englannin punnasta tulisi maailmanvaluutta. 31-32
If England could not represent the interests of the world market, then it would not be able to claim the legitimacy of its rule, especially if it gave in to the clippers’ shears. 32
Hyvälaatuisen, laillisen standardin mukaisen, rahan puute aiheutti sekaannusta: kun itse mittaa, jota vasten asioita arvottaa ei ollut saatavilla, oli arvon määrittäminen mahdotonta.
Locke näki Lowndesin ehdotuksessa vaaran, jossa markkinainformaatiota hyödyntävät kauppiaat olisivat voineet tehdä rahaa hyödyntämällä kurssieroa Englannin ja Amsterdamin rahamarkkinoiden välillä:
A clever and unscrupulous person could melt 1 legal crown down to 1.25 ounces of silver, then in Holland buy 8 shillings of the “clipped coin” on the monetary market, then transport the coin to England and trade it to Lowndes’ Treasury, where they would het 1,3 legal crowns which, of course, they could then melt down to 1,625 ounces of silver, etc. Such a circuit could theoretically be traversed until the Treasury was depleted. 34-35
The lack of an everyday standard immediately available to the exchanging community was, perhaps, the gravest consequence of the clippers’ crime, and the reason why Locke saw clipping as much more damaging than theft. 36
Klippaamisen aiheuttama epävarmuus ja universaalin mitan muuttuminen epämääräiseksi loi Locken mielessä laajempaa yhteiskunnallista kaaosta:
Confusion, uncertainty and abuse slowly ooze from the clipped coin and seep into the mind of every person, so that universal equivalents turn into universal chaos. 36
Locke myös korosti hallinnon velvollisuutta valvoa sopimusten oikeudenmukaista toimeenpanoa. Rahalliset sitoumukset olisivat muuttuneet devalvaation myötä, kun velkojat olisivat saaneet takaisin vähemmän kuin mitä he olivat lainanneet. Tämä ei käynyt Lockelle. 36
Lockelle jalometalli ei ole pelkästään asia, joka tarjoaa mahdollisuuden mittaamiseen ja asioiden tekemiseen yhtenäismitallisiksi. Ne ovat myös asioita, joita itsejään himoitaan. Locke kirjoitti hopeasta näin:
It is a measure quite different from all other. The yard or quart men measure by ma rest indifferently in the buyer’s or seller’s or third person’s hands; it matters not whose it is. But it not so in silver; it is the thing bargained for as well as the measure of the bargain. 37
Eikö Locke osannut ajatella, että hopea tai kulta edusti ostovoimaa, jonka takia niitä haluttiin? Ajatteliko hän siis niin, että niitä haluttiin yksinkertaisesti niiden ominaisuuksien – ne olivat kauniita – vuoksi, ei siksi että niillä oli funktio ostovoimana?
Locke ajatteli, että valtiolla oli velvollisuus taata rahallisten sopimusten oikeudenmukaisuus siinä missä muidenkin sopimusten, ja rahan arvon arbitraarinen muuttaminen olisi Locken mielestä vaarantanut tämän tehtävän suorittamisen. 37
Aside from defrauding countless individuals on fixed incomes, Lowndes’ proposal would have made the state the very agent of a planned inequality of exchange, and thus undermine its own continuity. 37
Lowndesin ehdotus olisi siis Locken mukaan johtanut kolmeen asiaan:
Se olisi tehnyt rahamarkkinoiden manipulaattoreista ja rahan hamstraajista rikkaita
Se olisi päästänyt rikolliset – klippaajat – kuin koirat veräjästä
Hallinto olisi luopunut lupauksestaan taata sopimusten vastavuoroinen oikeudenmukaisuus
Locke myös näki maailmanmarkkinat pakottavana mekanismina ja todellisuutena, joita ei voinut huijata muuttamalla rahan nimellisarvoa. Koska Englannilla ei ollut hopeakaivoksia, sen piti ansaita hopeansa kaupalla tai ryöstöllä. Englannin oli siis hankittava hopeansa maailmankaupasta, ja maailmankaupan valuuttana toimi jalometalli painostaan. Tähän maailmankauppaa painottavaan näkemykseen vaikuttivat Locken kokemukset Hollannissa sekä hänen istumisensa Board of Trade and Plantationissa. Locke pelkäsi ulkomaisten kauppiaiden vetävän pääomansa pois Englannista, jos se suorittaisi devalvaation joka heikentäisi jalometallin arvoa. (ks. se artikkeli Locken argumentista) 37-38
Lockea on kritisoitu siitä, ettei hän – huolimatta kehittämästään rahan kvantiteettiteoriasta – nähnyt ehdotuksensa sisältämää deflaatioriskiä. 38
Caffentzis haluaa vapauttaa Locken näistä syytöksistä. Lockea syytetään yleensä ”bullionismista” tai fetisistisestä suhtautumisesta jalometalliin, joka teki hänet sokeaksi sille, että kolikoiden määrän vähentyminen tyrehdytti taloutta ja kaupankäyntiä. 39
Esim. Appleby syyttää Lockea siitä, että hän ajatteli naiivisti rahalla olevan sisäsyntyistä arvoa. Appleby lainaa lukuisia Locken aikalaisajattelijoita osoittaakseen, että moni ymmärsi 1600-luvun lopulla, ettei rahalla ole sisäistä arvoa. 39-40
Appleby siis ajattelee, että inflationisteilla (tai deflationisteilla) oli parempi argumentti kuin Lockella, jonka kanta kuitenkin voitti debatin. Applebyn mukaan Locken kanta voitti, koska se ilmaisi ulkomaankauppaa harjoittaneiden todellisuutta ja kävi yhteen yläluokan etujen kanssa. 40
Lockella oli ehkä huonommat argumentit, mutta hänen ehdotuksensa ja ideologiansa vetosi enemmän yläluokkaan, jolla oli valta ratkaista, miten rahakysymyksen kanssa edettiin. 40
Locke points out, first, that the object of business is not to give others pleasure but to make “money, gelt, silver.” Second, if people are willing to be frauded they are simply fools – but for the state to “sanctify” the fraud is to call for a civil breakdown. Third, the world economy is the dynamic space of accumulation, which brooks no sentimentality about “Delight” but sets a clear standard and measure on exchange. Finally and most crucially, the “scientific” character of Locke’s analysis lay in the recognition of the “Others” – the clippers, counterfeiters, smugglers – as a dynamic variable in the question of recoinage. 40-41
Locken mukaan klippaajat eivät olleet vain taloudellinen ongelma, vaan he muodostivat valtion rahaa heikentäessään sosiaalisesti kumouksellisen voiman. Kyse ei siis ollut vain varkaudesta, vaan maanpetoksesta. 41
Caffentzis palaa Locken ristiriitaiseksi väitettyyn hyökkäykseen Lowndesin kvantiteettiteoriaa vastaan, jonka mukaan devalvointi tuottaisi enemmän kolikoita, joka hillitsisi paperirahan käyttöä ja vaihtokauppaa. Locke oli itse vuoden 1691 Further Considerationissaan leikkinyt ajatuksella, jossa Englannin rahan määrä puolittuisi ja hän näki ajatuskokeessaan tällä olevan lukuisia negatiivisia vaikutuksia. 41
Ajatuskokeessaan Locke näki, että ammattimainen työvoima, mm. sotilaat, siirtyisi rahanpuutteen takia sinne, missä saisi parhaan palkan. Hän siis pelkäsi ”aivovuotoa” ulkomaille. 42
Locke kirjoitti ajatuskokeensa 1691 ”Kuningas Vilhelmin sodan” aikaan, joka oli suurin sota, johon Englanti oli ottanut osaa sitten Elisabetin aikojen. 42
Locke kannatti Vilhelmin hallintoa ja hänellä oli virka siinä. Hän tiesi, että deflaatio ja rahan puute hankaloittaisi sotatoimia ja voisi vaarantaa koko Vilhelmin hallinnon ja Mainion Vallankumouksen perinnön. Miksi hän siis kannatti rahapolitiikkaa, jonka tiesi voivan aiheuttaa haitallista deflaatiota keskellä sotaa, jossa oli suuret panokset? 42
Millaisena Locke näki tuon hetken todellisuuden, erityisesti sen, miltä Englannin raha-asiat näyttivät?
Locke näki, että restauraatiosta lähtien Englannin rahaa olivat heikentäneet klippaajat ja väärentäjät. Oltiin luisuttu eräänlaiseen kollektiiviseen hulluuteen, kun Treasury ja muut viralliset toimijat hyväksyivät klipatun rahan käypänä valuuttana. Tämän itsepetoksen oli Locken mukaan kuitenkin pakko loppua kolmen pakottavan syyn takia:
kotimaisen inflaation jyrkkä nousu
hopean virallisen ja ulkomaanmarkkinoiden välisen hinnan selvä ero
vieläkin jyrkempi kullan hinnan nousu shillingeissä
Nämä syyt pakottivat kansalaiset luopumaan rahallisten merkkien väärinkäytöstä. 43
Once the average trader knew that the silver content of most coins was short, and even more decisively, hat the people he traded with knew this fact as well (and were becoming increasingly suspicious), there was no turning back; something had to be done before all confidence was lost in the monetary system itself. 43
Sotatilasta huolimatta jotain oli siis tehtävä. Jos klippaamattomat kolikot laskettaisiin liikkeelle klipattujen sekaan, annettaisiin klippaajien käytännössä määrittää valuutan arvo. Lockelle tämä ei käynyt, ja myös kansa alkoi (ilmeisesti) kieltäytyä klipatuista kolikoista ja vaatia ”täyttä rahaa”. 43
Mutta näkikö Locke recoinage-ehdotuksensa seuraukset? Caffentzisin mielestä ei nähnyt. 44
Locke assumed in his theoretical example that literally half the silver and gold would leave the country and go to other states. By contrast, the actual amount of silver in England before and after full-weight, Lockean recoinage would remain the same. 44
Locke myös ajatteli, että klipatun rahan hallussapito antoi englantilaisille väärän ajatuksen siitä, että nämä olisivat varakkaita, vaikka he eivät rahan huonouden takia olleet. Kolikoiden uudelleenlyönti vahvemmassa hopeapitoisuudessa vain poistaisi tämän väärän käsityksen, poistaisi illuusion vauraudesta, jota ei koskaan ollutkaan. 44
Locken Considerationissa esittämä rahan kvantiteettiteoria ei siis ennakoinut, että Lockelaisen recoinagen jälkeen voisi tulla deflaatio. 44
Locke kyllä tiedosti, että siirtymä huonosta rahasta hyvään voisi olla traumaattinen, ja jos sitä ei toimeenpantaisi asteittain ja varovaisesti, se voisi tuottaa pahan deflaation. 44
Miten Locke uskoi, että deflaatio sitten voitaisiin välttää? Hän uskoi, että hyvälaatuisia kolikoita oli jemmassa ja kierron ulkopuolella suuria määriä. Jos nuo hamstratut rahat olisi saatu talouden kiertoon recoinagen yhteydessä, siirtymä huonosta hyvään rahaan olisi helpottunut. 45
Tämä jemmattu raha olisi Locken mukaan voitu saada kiertoon, jos recoinagen aikana klipattu raha olisi kiertänyt painostaan: sen arvoa olisi mitattu vaaoilla, ei nimellisarvon mukaan. Näin ollen klipattu raha olisi ollut vähempiarvoista kuin klippaamaton raha, kunnes klipattu raha olisi viety rahapajaan uudelleenlyötäväksi. 45
Locke ei välttämättä ollut matemaattisesti ihan metsässä arvioineen: hamstratun klippaamattoman rahan määrä rahan kokonaismäärästä oli ehkä noin 20%, joten jos tämä raha olisi saatu kiertoon, olisi 20% devalvaatio menettänyt paljon vaikutustaan rahan kvantiteettiteorian mukaan (ilmeisesti siksi, että kiertoon lisätty raha olisi lievittänyt deflaatiota, olisihan hyvälaatuista rahaa ollut enemmän kierrossa…). 45
Locke pystyi siis argumentoimaan, että 1) recoinage hänen ehdottamallaan tavalla ei tuottaisi deflaatiota rahan kvantiteettiteoreettisista syistä, ja 2) rahojen uudelleenlyömisen aikana hamstratut hyvälaatuiset kolikot palaisivat kiertoon 45
Locke ei siis ollut Caffentzisin mielestä sokea ehdotuksensa riskeille, mutta näki hyvän mahdollisuuden, että niiltä olisi voitu välttyä. 45
Locke saw a history of monetary confusion and public fraud, an imminent threat of civil collapse, and the possibility of social and economic disaster compounded by military defeat. The clippers were more serious enemies of the state, in Locke’s view, that the French regiments at Namur. 46
2 Civil Government
Locke oli uskonnollisessa ajattelussaan suvaitsevainen ja olisi sallinut vaikkapa pakanan uhrata karitsan keskellä Lontoota, mutta kolikoiden peukaloinnin hän oli valmis rankaisemaan kuolemalla. Miksi? 48-49
Kolikoiden heikentäminen heikensi yleistä julkista luottamusta yhteiskunnan sisällä, ja sen takia klippaaminen ja rahanväärentäminen muuttuivat Locken mielessä ryöstämisestä maanpetoksiksi. 49
Locken teoria omaisuudesta keskittyy työhön ja vaikka työ antaa Locken ajattelussa alkuperäisen oikeuden omaisuuteen, Locken ajan Englannissa omaisuuden omistaminen ei perustunut työhön, vaan rahalla suoritettavaan vaihtoon.
Locke loi neliportaisen teorian omaisuuden kehityksestä:
the divine creation and grant of the commonwealth of the earth to collective humanity;
the private appropriation of the commonwealth through individual labor;
the invention of money and the accumulation of wealth; and
the recognition of the need for and agreement on the social contract. 51
Whigien ja Toryjen debatoidessa poliittisesta auktoriteetista ja Vilhelm III:n vallan legitimiteetistä Locke halusi osoittaa, että omistusoikeus edeltää niin ajallisesti kuin loogisestikin siviilihallinnon oikeuksia.
Locke was anxious to establish that property rights precede, both temporally and logically, the prerogative of civil government. 51
Locke esitti tietoisesti vaihtoehdon tory Sir Robert Filmerin näkemykselle.
According to Filmer, God founded the state and property simultaneously; thus, the title to all landed property is ultimately a royal prerogative deriving, via rightful inheritance, from the original monarch. 52
Filmerin teoriaa oltaisiin voitu soveltaa Mainion Vallankumouksen jälkimainingeissa siten, että parlamentin valta olisi kiistetty ja Vilhelm olisi alistanut sen itselleen. 52
Locken labor theory oli yritys löytää sellainen perustelu omaisuudelle ja omistusoikeudelle, joka takaa oikeuden yksityiseen omaisuuteen, joka on monarkin vallan ulottumattomissa. 52
It is not enough to be the same man or woman, one must be the master and “proprietor of one’s person” to constitute the “foundation of property”. But if the foundation of property be in the person, the foundation of the person is in consciousness. 53
Lockelle siis persoona ja tietoisuus ovat tekijöitä, joiden ansiosta yksilö voi sanoa ”omistavansa itsensä” ja omistamalla itsensä hän myös omistaa työnsä hedelmät.
For the crucial question in Locke’s theory and practice of property relations is not “Is the acorn I pick up and eat now my property?” but rather “Is this acorn, picked up yesterday and not eaten, my property?” Locke’s answer points to the realm of consciousness and memory, whereby memory too becomes an act of appropriation of a past action by a present consciousness. The great enemy of property is oblivion, since the loss of conscious mastery over time and succession leads inevitably to the breakdown of property. Thus, the forces of oblivion are antagonistic to the self and property, while all the techniques on mnemonics are their essential allies. 53
The relation of property to memory is the most important consequence of Locke’s “labor theory of property” – which in fact might be more properly redefined as the “memory theory of property”. 53
Locken luonnontilassa omaisuus liittyi suoraan siihen, mitä yksilö pystyi kuluttamaan. Ruoan kerääminen pilaantuvaksi oli haaskausta. Hyvän Jumalan luomassa maailmassa ei vielä sivilisaatiota edeltäneessä luonnontilassa tunnettu niukkuutta, vaan kaikille riitti tarpeensa mukaan, kunhan jaksoi hieman työskennellä. Työ antoi siis omistusoikeuden. 54
Niinpä omistusoikeudet edeltävät kuninkaallisia etuoikeuksia ja sen takia parlamentilla oli oikeus kruunata Vilhelm III. 54
Locken ongelma oli tältä osin ratkaistu, mutta miten selittää hyppäys Locken neliportaisessa kehityksessä vaiheesta 2) vaiheeseen 4), jossa ymmärrettiin, että oli välttämätöntä solmia yhteiskuntasopimus? Mikä siis ajoi ihmiskunnan Eedenin iloista ja runsaudesta pakoon poliittisen yhteiskunnan suojiin? 54-55
The efficient cause of political society was the ”corruption and viciousness of degenerate men,” criminals against natural law, but the final cause of crime is Money. 55
Rikollisuuden olemassaolo pakottaa siis luomaan valtion ja rikollisuus edellyttää rahan olemassaoloa, muutenhan rikos ei kannattaisi. Locke ei kuitenkaan tarjoa kovin vakuuttavaa tai laajaa kertomusta siitä, miten yksilön työllään luoman omaisuuden maailmasta siirryttiin vaiheeseen 3) eli yhteiskuntasopimuksen tilaan. 55
Caffentzisin mukaan Locke-tutkimuksessa on ollut vallalla näkemys, että Locken työ ei ole koherenttia siitä yksinkertaisesta syystä, että Locke ei pyrkinytkään luomaan koherenttia systeemiä, jossa kaikki hänen käsittelemänsä aiheet muodostaisivat eheän kokonaisuuden.
Caffentzis kuitenkin näkee, että Locken työ on yhtenäinen kokonaisuus, jonka eri osat ovat keskinäisriippuvaisia. Caffentzisin mukaan Locken vuosien 1690-1696 välillä julkaisemat useat työt muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka määrittelee porvarillisen mentaliteetin ja käytännöt.58
Locke korosti harkitsevaisuuden merkitystä kyvylle tehdä hyviä, todelliseen onneen, johtavia valintoja. 58
Tämä kyky harkita on Lockelle keskeisessä roolissa, kun hän pohtii rikollisuutta.
This capacity is crucial if Locke is to solve the paradox of crime: if all choose for the good, at least as our immediate desire is concerned, how can anyone do evil or be punished? The essence of crime is hasty judgement, that is, choosing immediate pleasures or the easing of immediate pains over a future and better good. Thus, the dialectic of present/future is the source of crime and the justification of punishment. 59
Rikoksella on Locken mukaan kaksi lähdettä: ulkoinen, ”ruumiin kipujen” (nälän, puutteen, tautien syy) ja sisäinen eli psykologinen syy. 59
Psykologisen syyn Locke määrittelee siten, että mielemme heikkouden takia emme osaa nähdä lähellä ja kaukana olevia hyviä asioita oikeassa mittasuhteessa, vaan yleensä pidämme helpommin saavutettavissa olevaa hyvää suuremmassa arvossa kuin kauempana olevaa suurempaa hyvää. 59-60
Mikä sitten aiheuttaa rikollisuuden? Luonnontilassahan ei ollut niukkuutta, muilla ihmisillä ei ollut kadehdittavia rikkauksia ja runsauden keskellä kuka tahansa pystyi pienellä työllä, luonnon työstämisellä, tyydyttämään tarpeensa…
It was only with the invention of money that wealth stopped being defined and bounded by use. With money, a man could own more land and produce more than he needed for his own necessities. 60-61
vasta rahamuotoinen omaisuus, eli yksilön kyky kasata enemmän kuin kulutti, synnytti rikollisuuden
Raha on siinä mielessä yleistä, että sillä voi ostaa mitä vain, tyydyttää minkä tarpeen tahansa, Siksi rikoksen tekeminen rahataloudessa antaa paljon enemmän vaihtoehtoja kolikkovarkaalle kuin luonnontilassa paistin varastaneelle vorolle. 61
The accumulation of money is thus the exercise of our power to suspend our determination, which is for Locke the highest expression of our liberty, before an infinity of choices, while for the thief it is the door to Paradise Now. 61
eli välittömät impulssinsa tukahduttavat malttavat kasata omaisuutta, mutta rikolliset haluavat tyydyttää tarpeensa välittömästi…
Rahan keksiminen loi uudenlaista vastakkainasettelua yhteiskunnan sisään rikkaiden ja omistamattomien välille. Raha loi niukkuutta. Locke kirjoitti:
Since there is land enough in the world to suffice double the inhabitants had not the invention of money and the tacit agreement to put value on it, introduced (by consent) larger possessions. 61
Locken neliportaisen kehityksen vaihe 3) on väliaikainen transitiovaihe, jolloin raha syntyy “yhteisestä sopimuksesta”. Sen synty kuitenkin luo vastakkainasettelun köyhien ja rikkaiden välille ja kasaa omaisuutta harvoille, joten tilanne vaatii yhteiskuntasopimuksen solmimista. 62-63
Something has to give: either the state of money collapses back into the state of nature, or a new “state” is originated, one which safeguards money, controls crime and guarantees accumulation. The impulse for the social contract is at hand. 63
Vaikka rikollinen onkin Lockelle kauhistuttava olento, hän on myös syy siviilihallinnon olemassaololle:
Were He to vanish ”we” could all return to our pre-contractual state of nature. 64
Raha suojaa omaisuutta pilaantumiselta, mutta tekee siitä samalla hyvin haavoittuvaista ja altista rikollisten mielenkiinnolle. Rahan keksimisen jälkeen ihmiset halusivat Locken mukaan luoda hallituksia omaisuutensa suojaksi. 64
Palataanpa hieman taaksepäin ja muistellaan ihmetystä siitä, miksi rahanväärentäjiä pitää Locken mielestä kohdella maanpettureina. Tämä johtuu siitä, että koska raha on Lockelle yhteiskuntasopimuksen syy, rahan heikentäminen on kirjaimellisesti valtion heikentämistä, rikos valtiota vastaan. 65
Lockelle raha keksittiin aivan kuten hallituskin, se on siis arbitraarinen keksintö eikä mikään luonnon sanelema välttämättömyys. Mutta mitä raha on Lockelle?
Money is an idea of substance plus something else – a value men attribute to a substance that is not in it, a willingness to accept an equality between it and another subject that is no in it, a willingness to accept an equality between it and another object that is not in it either – a mixed mode. It is this non-substantial aspect of the complex of ideas that creates the mystery of money. 67
Kullan omistaminen kultana on eri asia kuin kullan omistaminen rahana. 67
The nugget of gold and the side of beef are substances; the powers of each substance in no way correspond – you cannot cook and eat gold. But they are rendered comparable through a combination in the mind. Money thus has a double categorical character for Locke: it is a substance and a mixed mode. Those who speak of money independent of either idea abuse words and reality. For example, Barbon & Co’s attempt to detach the idea of money from the idea of substance was as flawed as speaking of the pyramids of Egypt as if they were purely mathematical structures and not made of huge blocks of stone requiring physical as well as mental labor to construct. 68
Koska mixed modet ovat sidoksissa kielen ilmiöihin, on Locken raha-ajattelua ymmärtääkseen tutustuttava myös hänen kieliteoriaansa.
3 Abused Words
As we shall see, one of Locke’s main contributions to the theory of money is the application of the categories of semantics to it. 69
The idea of money, according to Locke’s taxonomy of ideas, is a twofold idea. It is a compound, joining an idea of mixed mode with an idea of substance. Consequently, monetary words and signs (a coin’s stamp) must have as their immediate signification ideas of both sorts in the mind of the person who uses such words, if they are not to be abused. 69
Lockelle rahan idea on siis yhdiste, johon kuuluvat sekä idea ”mixed modesta” että idea substanssista.
Lockelle substanssit ovat jotain luonnon luomaa, ne ovat siis annettuja meille ihmisille, ne ovat luonnossa valmiina ja ne löydetään. Esimerkkinä käy vaikkapa kulta.
Thus, Locke infers, a substance, unlike a mixed mode, must be discovered but can never be invented. 71
“Mixed modet” ovat ideoiden yhdisteitä, jotka on niputettu yhden nimen alle. Mixed modessa siis erilaiset ideat yhdistyvät ja saavat yhden nimen.
It is true that nominal essences, the only essences we can know with regard to substances, are “man-made” but at the same time names are “annexed”, “signify” and are “marks for” already unified ideas of substance. The substance name does not unify but merely tags an already coalesced idea. 71
Hence, the names of substances are passive and external, while the names of mixed modes are active, penetrating into the “breast” to knot together simpler ideas into the nominal essence of a modality. 71
substanssien nimet ovat passiivisia ja ulkoisia, ne ovat eräänlaisia nimilappuja, jotka eivät lisää substanssiin mitään. Mixed modejen nimet puolestaan ovat aktiivisia: ne sitovat yksinkertaisempia ideoita yhteen ja luovat jotain uutta
Mixed modet ovat aina kielisidonnaisia, joten englanninkielistä mixed modea ei pysty kääntämään yksioikoisesti suomeksi.
Since there is no external, nature-based standard against which to coordinate it and check it, the translation of a mixed mode name is more likely to be “indeterminate”. 72
Britti-imperiumissa, joka kattoi laajoja alueita ja johon kuului lukuisia kansoja eri kielineen joutui ongelmiin sen takia, että mixed modet eivät helposti kääntyneet toisille kielille, Locken mukaan etenkään ”primitiivisille” kielille. 72
For Locke, the indeterminacy of the translation of mixed-mode names was not only a serious political problem, it was also an economic one. Consider the transcendental question: “How is world trade possible?” One part of the answer had to be that trade could not be completely based on mixed-mode ideas, for if the names of monetary units signified mixed-mode ideas, the world trade would have collapsed in a chaos of misunderstanding. 72
Locken asema maailmankaupan herraksi janonneessa brittihallinnossa sai hänet ajattelemaan rahaa juuri maailmankaupan perspektiivistä. Maailmankauppa tarvitsi jonkinlaista universaalia rahaa, joka tekisi eri markkinoiden tuotteet ja erilaiset paikalliset valuutat yhteismitallisiksi.
The only hope for the continuation of the world trade was that silver (and/or gold) continued to be an element of the idea of money, since this substance would provide a supra-social point of agreement necessary for the coordinating of a huge variety of individual minds expressing themselves in a cacophony of tongues. 73
Mixed modeja koskeva tieto on paradoksaalista, koska se voi tuottaa varmaa tietoa – esim. varmaa geometrista tai matemaattista tietoa – mutta itse luonnon todellisuudessa ei välttämättä esiinny matemaattisen täydellistä kolmiota.
Or, to take the case at hand, we might know with certainty the quantity theoretical relation holds for money per se, but it might not apply to any actual period in economic history. 74
This mixed-mode knowledge is double-edged, although capable of certainty, it is not necessarily about any existing state of affairs, nor does its certainty require existence. By contrast, our knowledge of substances can never be certain, yet whatever knowledge we have about them is about existents. 74
Mixed modeja koskeva tieto on kaksiteräistä: se on varmaa tietoa, mutta ei välttämättä koske mitään olemassa olevia asioita. Toisaalta substansseja koskeva tieto ei voi koskaan olla varmaa, mutta se koskee aina olemassa olevaa asiaa.
Substances, for all the difficulty they pose to our knowledge, are capable of lasting duration and unity independent of our mental constructions. Substance names are more imperfect than mixed-mode names, for the standard they try to achieve lies in a naturally objective realm not open to human tampering. It is only with substances that we attempt to “speak of things really existing.” 75
Substanssit ovat siis olemassa riippumatta ihmisen mielestä ja sen rakenteista, ne ovat ”todella olemassa olevia asioita.”
Locken aikaan talouden ja kaupankäynnin syklit olivat hitaita. Esimerkiksi maataloudessa oli yleistä solmia ”kolmen elämän” eli 99 vuoden vuokria.
The orbits of commerce were therefore quite sensitive to the vagaries of the idea of money and monetary discourse. If money were purely a mixed-mode idea, any chance of harmonizing the beginning and end of a transaction cycle would be lost. 75
Mixed mode -ideat voivat muuttua kolmen elämän aikana, mutta substanssi pysyy samana, vaikka siitä löydettäisiinkin uusia ominaisuuksia. 75
Caffentzis pohtii Locken ja Keynesin suhdetta talousajattelijoina. Lockelle metallisen rahan funktio oli stabilisoida tämänhetkisen rahan omistamisen ja lykätyn nautinnon välinen suhde. Rahan oli säilytettävä arvonsa, ja valtion tehtävä oli huolehtia siitä. 77
Keynes puolestaan ajatteli, että me elämme maailmassa, joka on täynnä riskejä. Maailmansodat, vallankumoukset, kansallistamiset yms. olivat Keynesin aikana jatkuvasti läsnä olevia mahdollisuuksia. Tulevaisuus ei siis ole vakaa ja ennustettava.
From this viewpoint, gold and silver money (“as a store of wealth") are an expensive and dangerous fetish, as they given the possessor the illusion that, in the final analysis, beyond any eventuality, he is in control. 78
Locken rahateoria ei ottanut köyhälistöä huomioon, koska he eivät omistaneet rahaa. Keynesin oli pakko ottaa köyhät huomioon, koska heistä oli tullut organisoituneita palkkatyöläisiä. Keynesin oli mietittävä, miten työväenluokan rahaa voitiin kontrolloida. Hän ehdotti kahta vaihtoehtoa: oli valittava joko joustava palkka- tai joustava rahapolitiikka. 79
Jälkimmäisen vaihtoehdon valitsemalla voitiin välttää suora yhteenotto työväenluokan kanssa. Joustava rahapolitiikka oli hallitusten työkalupakissa, koska ne pystyivät hallitsemaan rahan määrää. Työläiset eivät tietenkään olisi suostuneet palkkaleikkauksiin, mutta joustavalla rahapolitiikalla heidän reaaliansioitaan voitiin leikata leikkaamatta nimellispalkkoja. 80
Here gold comes in. The existence of a gold standard makes it impossible for the state control “the quantity of money”, for it introduces a fundamental rigidity into monetary policy. In fact, if it operates without hindrance, an economy ruled by a gold standard literally has no monetary policy. 80
The state must be free to use the monetary mechanism and exploit the blindness of labor to bring about short-run adjustments in the system without continually provoking total class confrontation. Gold hinders this social freedom, hence gold must go. 81
Locken ajatteluun vaikutti newtonilainen fysiikka, jonka analogia oli ”substance-attribute” ontologia, Keynesiin vaikutti suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka. 81
For Locke, our sensory ideas are generated by a completely determined, quantitatively defined corpuscular world. Thus, our knowledge of substances in the world can at best be probable, since we have no organs capable of directly observing corpuscular motion and structure. 81
Vaikka emme voi aisteillamme saavuttaa tämän fyysisen maailman syvintä olemusta, tämän fyysisen maailman olemassaolo on tae sille, että objektiivinen tieto on mahdollista. Maailma on rakentunut tietyllä tavalla, vaikka emme pystyisikään tietämään kaikkia yksityiskohtia tuon maailman rakenteesta. 81
This explains why, starting with Locke, for over two centuries, the faith in the final reality of a material, mathematically deterministic, absolute structure of Nature was linked philosophically with a defense of the gold standard. 81-82
Newton’s presence at the Mint at the decisive conjuncture, which led to the adoption of the gold standard and to its triumph in the nineteenth century, stand as the concrete embodiment of the deep ontological connection between physics and money in the bourgeois era. 82
1900-luvulla Lockelainen metafysiikka teki tilaa ajattelulle, joka korosti vakaan rakenteen sijaan suhteellisuutta, kaaosta jne. Myös kielitieteessä kumottiin Lockelainen ajatus, että sanat signifioivat ideoita.
Sentences, according to the new linguistic paradigm, are not mere concatenations of words signifying, one-for-one, ideas in the speaker’s mind; rather, sentences do something: their functions map their arguments into truth values. Thus, in order to understand meaning, we have to see how the word functions in a wider context: there is no hidden idea in someone’s mind that can tell us its meaning. 82
Wittgensteinin kieliteorialla on siis Caffentzisin mielestä vahva yhteys siihen, että Keynes hylkäsi kaikki ajatukset rahan substantiaalisuudesta. 83
Keynes korosti rahan funktionaalisuutta eikä ollut kiinnostunut sen substantiaalisuudesta.
Kommunikaatioteoriassaan Locke kiinnitti suurimman huomion kommunikaation lähteeseen, siis ajattelijaan, joka välittää ajatuksiaan muille. Nykyinen teoria kiinnittää huomiota erityisesti viestintäkanavaan, kun Locke pohti viestijän kykyä ja ymmärrystä siitä, mitä hän aikoi viestiä.
Locke’s theory of communication looks not to the mediators of the process but to the problems of possession, that is, to the source. He is continually asking, “Does the conveyor really own the ‘goods’ – the ideas and thoughts – that he is conveying with his words?” If he does not, the communication breaks down. 84-85
Lockelle sanat ovat arbitraarisia ja niiden käyttöön liittyy jatkuva epätarkkuuden riski. Kieltä käyttäessä tulee siis Locken ajattelun mukaan olla jatkuvasti niin tarkka kuin mahdollista ja on tiedostettava kielen rajat asioiden kommunikoinnissa. 85
…we can easily see that monetary words and signs suffer all the imperfections and abuses of words and signs in general. More specifically, since such words and signs names of both mixed modes and substances, they are vulnerable to the ills of both categories. 86
The imperfection of names of mixed modes arises from the “great number of ideas put together” and, further, that there is “no settled standard anywhere in nature existing, to rectify and adjust the by” 86
On the other hand, the imperfection of names of substances arises from the difficulty we have in knowing the nature-given standard and real essence of the ideas they stand for. The ideas that mixed-mode names signify are complex and arbitrary, while the ideas that substance names signify are based upon external standards whose micro-physical structure we largely ignore. 86
Mixed-modet ovat häilyväisiä ja muuttuvaisia, joten niiden kanssa kommunikoiminen sisältää aina mahdollisuuden väärinymmärryksistä.
”Since one man’s complex idea seldom agrees with another’s, and often differs from his own- from that which he had yesterday, or will have tomorrow.” 86
From Locke’s semantic perspective, Lowndes’ devaluation proposal de facto reduced the idea of money to a mixed mode, whether Lowndes was aware of it or not. 87 à devalvointi, tai ylipäätään rahan arvoon kajoaminen, Lockelle semanttinen rikos?
Barbon oli nominalisti, joka korosti valtion kykyä säätää rahan arvosta. Raha ei siis ollut hopeaa. Locke arvosteli Barbonia sekaannuksesta:
Barbon confused creation with regulation, from Locke’s viewpoint. The civil government cannot by its authority create value any more than it can create the consent required for the social contract. (For it is this value and consent that creates civil government.) The function of government is to guard and preserve the foundations of value and consent: silver and property. 88
Lowndesin ja Barbonin raha-ajattelu edusti Lockelle semanttista tyranniaa, jonka he aikoivat kohdistaa Englannin talouteen. Heidän ajattelunsa uhkasi koko rahan olemusta. 88
The ideas signified by monetary words and signs must include an idea of substance. 88
Substanssien suhteen ihmisillä ei ole samanlaisia semanttisia vapauksia kuin mixed-modejen kanssa. Tietomme substansseista on aistiemme välittämää tietoa itsellemme ulkoisista asioista – vaikkapa kullasta – joten tämä tieto ei voi koostua sattumanvaraisesti yhteen liitettävistä ideoista. Kukaan ei voi määrätä, mistä yksinkertaisista ideoista kullan monimutkainen idea koostuu, vaan kullalla on tietyt ominaisuudet – esim. keltainen väri, muokattavuus, raskaus, sulatettavuus – jotka ovat objektiivisia faktoja. 89
Sensory experience has an objective power that can literally “force one to know” in a way that another person – however powerful and persuasive- never can. 89
Moreover, the sense experience relevant to substances, by being produced in us by the substance’s atomic texture, has a directness and universality that is not to be found in mixed-mode ideas. 90
Tietomme substansseista on osittaista mutta kumuloitavaa. Opimme koko ajan lisää substanssien materiaalisesta rakenteesta. Tämä prosessi on jatkuva ja itseään korjaava. Mixed-modet ja niiden nimet puolestaan muuttuvat yhteiskunnan tapojen ja mielipiteiden mukana. 90
Substanssinimien väärinkäytöllä oli Locken mukaan kaksi muotoa. Ensimmäinen oli maagikoiden tapa väittää, että he tiesivät sen mitä ei voitu tietää. Nämä luonnonmaagikot – esim. Paracelsus – väittivät, että heidän käyttämänsä sanat tai käsitteet pystyivät täydellisesti tavoittamaan luonnon asioiden olemuksen. Tämä on lähellä Foucault’n ajatusta klassisesta episteemistä, jossa erilaiset merkit ja analogiat paljastivat asioita. Kyse oli siis eräänlaisesta luonnonmerkkien lukemisesta. 90-91
The other form of error – the attempt to have our words signify not our ideas but Ideas themselves, that is, substantial forms – this too was not a rare form of abuse in Locke’s day. 91
Kuitenkin mixed-mode nimien väärinkäyttö suututti Lockea vieläkin enemmän kuin substanssinimien väärinkäyttö. Hän esittelee lukuisia eri motiiveista toimivia semanttisen rikollisen arkkityyppejä ja syyttää heitä sekaannuksen luomisesta. 91
Their tactic is the ”coining of new words, where they produced no new things to apply them to, or the perplexing or obscuring the signification of old ones, and so bringing all things into question and dispute”. 91
Esimerkki tietoisesta mixed-modejen epämääräisestä käytöstä: vietä viisi minuuttia aikaa lakimiehen kanssa, ja huomaat etteivät hänen sanansa tarkoita mitään tai viittaa mihinkään… 92
Lockelle mixed-modeissa on ongelmallista juuri ulkoisen viittauspisteen (external archetype) puute, joka johtaa Locken mielestä siihen että ”anything goes”, sanat voivat viitata mihin tahansa tai olla täysin vailla mitään viittauspistettä. Sanoja ei siis saada sidotuiksi mihinkään. 92
Mixed-mode -nimien väärinkäyttö oli Locken mukaan suuri uhka erityisesti sosiaalisten asioiden parissa.
The recoinage debate was a case in point. The “confusion, disorder and uncertainty” semantic criminals had brought into religion and law would be the fate of money, too, if it underwent the type of reduction to mixed-mode status advocated by Lowndes and Barbon. To rid money of its substantial basis would rob it of an external standard and expose it to the “subtle” logic of “learned ignorance”. 92-93
Oudot ja absurdit rahaa koskevat ajatukset ja sitä myöten käytännöt lisääntyisivät, kaiken maailman hämärämiehet liehittelisivät Treasurya viimeisimmillä suunnitelmillaan ja rahainstrumentti ja rahaa koskeva diskurssi hiljalleen kriisiytyisivät
Barbonien ja Lowndesien takia rahaa koskevat merkitykset ja merkit menettäisivät hiljalleen merkityksensä ja yhteiskunta ajautuisi kaaokseen. Tähän oli jo olemassa recoinage debatin aikaan edellytykset, kun hyvälaatuiset kolikot olivat Greshamin lain mukaisesti vetäytyneet pois kierrosta: huono raha kiersi hyvänä, ja se oli Lockelle jonkinlainen semanttinen rikos. 93
Locken Essay Conserning Human Understanding ei jäsenny niinkään empiristinen/rationalistinen dialektiikan vaan metallismi/chartalismi -debatin ympärille. 93
Locke oli ”metallisti” kahden tärkeän syyn takia:
The idea of money must have a substantial element, otherwise it would be a pure mixed mode, with all the attendant practical difficulties involved; and
The pre-governmental character of money would be lost if the theoretical nature of money were completely “socialized”. 93
Given its -pre and para-governmental status, money must therefore rely on perception, understanding and knowledge capable of universal application. Lackin the sanction of God, unsupported by the state, to gain this universality Money must have its root in Nature. 95
Locke eli aivan uudenlaisen maailmanhistoriallisen prosessin, globaalissa mittakaavassa tapahtuneen pääoman kasautumisen, keskellä. Hän näki ristiriidan hyödykemuotoisen rahan universaaliuden ja valtioiden partikulaarisuuden välillä. Rahan ja valtion välillä vallitsi tuolloin – kuten nykyäänkin – ristiriita, mutta Locke näki rahan universalismissa aikansa liikkeelle panevana voimana, ja hän asettui tuon universalismin palvelukseen. 96
Essayn tyyni äänensävy ja kielellisen ilmaisun tarkkuus ovat tietoista vastamyrkkyä semanttisille rikollisille, jotka itsekin käyttävät sanoja ja merkkejä pyrkiessään tavoitteisiinsa. 97
Locke esittikin Essayssa viisikohtaisen kielellisen reformin ohjelman. 97-98
With this program, variability and unpredictability are outlawed, while conservatism and linearity are enthroned. One can see Locke as the fits self-conscious theorist of the Great Transformation of the English language that started from this period, which would turn the peculiar pidgin of the European World into the computable language. 98
Locke siis pyrki vähentämään kielen entropiaa, kuten nykyaikainen kielitieteilijä sanoisi.
Locke is most explicit on the semantic level: each word must be backed by a publicly recognized, temporally durable, conceptually distinct and determinate idea. 98
Locken poliittisen työn vaikuttimena oli pelastaa Mainion Vallankumouksen perintö ja pitkän epävarmuuden jälkeen saavutettu epävarma yhteiskunnallinen vakaus. Locke näki ajan olevan haavoittuvainen kaikenlaisille huonosti perustelluille yhteiskunnallisille kokeiluille, ja yksi potentiaalisesti tällainen kokeilu oli uusi instituutio, joka vaati itselleen rahanluonnin valtaa: Englannin Pankki. 98
Conclusion: Weaving an Origin
Locke on heikoimmillaan yrittäessään selittää kielen synnyn. Hänen selityksensä jäävät lyhyiksi ja pinnallisiksi jopa oman aikansa mittapuulla.
Entä raha? Second Treatisen sivuilla 45-51 Locke antaa kolmivaiheisen kuvauksen rahan alkuperästä:
Stage A) The first exchanges were inadvertent; pleased with color of gold or silver or the sparkling of a diamond a man exchanges perishable goods for them
Stage B) Slowly there is a growing “mutual consent” or “tacit agreement” to take the gold, silver or diamond as payment in general
Stage C) An impulse to accumulation begins to take shape as some parts of the population “enlarge their possessions” while others, of course, find theirs diminished
Locken vaiheteorian mukaan ensin jalometalleja käytettiin vaihdon välineenä ”vahingossa”, siis pelkästä impulssista vaihtaa omia tuotteitaan kauniisiin jalometalleihin. Tämän jälkeen alkoi hiljalleen muodostua ”yleinen suostumus” tai ”sanaton sopimus”, jonka mukaan jalometallit tai timantit toimivat yleisesti hyväksyttynä maksunvälineenä. Lopuksi kasautuminen lähti käyntiin, kun rahallisen vaihdon aikakaudella osa ihmisistä lisäsi omistuksiaan samalla kun toiset luopuivat niistä. 101
Ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu vaihto, jossa hyödyllisiä asioita, joilla on käyttöarvoa (ruokaa, vaatteita jne.) vaihdetaan silkasta mieltymyksestä (fancy) käyttöarvoltaan hyödyttömiin jalometalleihin. 101
Stage A is based upon a simple contrast: fancy/real use. 101
“Fancy” tarkoittaa Locken psykologiassa tietynlaista reflektoimatonta kauneudesta nauttimista, välitöntä asian kauneuden ihastelua, joka ei jätä tilaa reflektoivalle asian punnitsemiselle. ”Fancy” on siis jotain lapsekasta mielen peliä.
Fancy is thus a mental capacity and an evaluative term, it is the capacity to bring together ideas at will (hence it is boundless fancy) without considerations of truth or probability (hence “wanton fancy”). It is the play of the mind, pleasing or terrifying, itself independent of external considerations, twisting and turning ideas under the rule of metaphor and resemblance; it is the poetry of thought. 102
Locken mukaan todellinen ajattelu on työlästä. Se on väline jonkin itsensä ulkopuolella olevan saavuttamiseksi. Locken mukaan emme ajattele ajattelusta itsestään tulevan nautinnon vuoksi, vaan pikemminkin ajattelu on työ joka on tehtävä, jotta voisi saavuttaa nautintoa. 102
Locken mukaan Jumala on antanut nautinnon ja kärsimyksen ihmisen osaksi, jotta pystyisimme niiden ohjaamina olemaan aktiivisia maailmassa:
Thus, God has created the world to keep us moving, busy, attentive, planning and above all dissatisfied. The world is organized as an infernal machine where pleasure is frequently mixed with pain, and where we can be sure we will get no rest until death. 103
Nautinto/kärsimys ovat siis eräänlaisia nudgeja, jotka Jumala on säätänyt ohjatakseen meitä työhön ja aktiivisuuteen: haluamme nautintoa ja haluamme välttää kärsimystä: jotta näin kävisi, meidän on työskenneltävä. Näin on Locken porvarillinen Jumala säätänyt. 103-104
Locken luonnontilassa ihminen siis työskenteli Jumalan asettaman kärsimyksen välttämisen ja nautinnon hankkimisen kannustamana, ja työteliäälle ja rationaaliselle ihmiselle siunaantui pieni määrä hyödyllistä omaisuutta. (Tämä siis Locken kolmivaiheisen historian ensimmäinen vaihe, Stage A.) 106-107
Locken mukaan jalometallien pitäminen arvokkaina on lapsellista fancya, mutta kun joku on saanut käsityksen jalometallien arvokkuudesta, tämä pohjimmiltaan väärä arvostus muuttuu yleiseksi mielipiteeksi ja siitä tulee yhteiskunnallista todellisuutta. 107
Vaihe A:n aikana ihmisillä on tietty vapaus haluta mitä he haluavat: jos ihmiset himoitsevat jalometalleja ja ne tuottavat heille nautintoa, se ei ole loukkaa luonnonlakia (natural law). 107
Vaihe B:n aikana individual fancy tekee tilaa yhteisölliselle yhteiselle suostumukselle: koko yhteisö sopii tai suostuu siihen, että jalometallit ovat arvokkaita. 107-108
1900-lukulaisen ymmärryksen mukaan kehitys kulki näin:
Yhteiskunta à Kieli à Hallitus à Raha
Locke puolestaan ajatteli järjestyksen olleen tällainen:
Kieli à Raha à Yhteiskunta à Hallitus
Raha ei ole luonnonlain tuottama asia, vaan se kuuluu sellaisen lain alaisuuteen, jota Locke kutsuu ”the law of fashioniksi”. Tämä laki ei siis kumpua luonnonlain välttämättömyydestä, vaan se on ihmisten välinen sopimus, jonka noudattaminen ei ole välttämätöntä joka yksilölle, mutta sen noudattaminen tekee elämän paljon helpommaksi. Ilman rahaa voi halutessaan elää, mutta se on kovin vaikeaa. 112-113
Thus, in our reconstruction of the origin of money, Stage B immediately follows Stage A. Once gold and silver have struck everyone’s fancy and have become such that it is common custom to get pleasure from them, it could easily become a “law of opinion or fashion” that all transactions are to be carried out in gold or silver pieces through a multitude of “secret and tacit agreements.” 113
Once such a law is operating, the consequences of dropping out can be severe – even if one finds that the agreements are to his disadvantage. For by staying on might become poor, but to leave might mean death. 113
Mitenkäs chartalismi ja Desanin stakeholder-ajattelu suhtautuvat ajatukseen, että rahallisista suhteista voisi kieltäytyä? Onko se mahdollista, koska raha on valtion luomus ja kansalaiset ovat verovelvollisia ja valtion lakien alaisia?
To put Stage C in perspective with respect to the previous stages in the origination process of money, we might use a more modern terminology. If Stage A was the “ornamental” stage and Stage B the “medium of exchange” stage, then Stage C is the store of value” and “primitive accumulation” stage. 113
“Tacit agreement” teki mahdolliseksi sen, että omaisuus pystyi kasaantumaan ja joistain saattoi puolestaan tulla köyhiä. Kukaan ei tietenkään ollut antanut hiljaista hyväksyntää sille, että hänestä tulee köyhä, vaan köyhyyden mahdollisuus juontui aiempien sukupolvien tekemästä sanattomasta sopimuksesta pitää jalometalleja arvokkaina ja hyväksyä ne maksuvälineinä.
Once this happened, however, they could not easily call the game off, or simply “leave the club.” As we saw, systems of fashion and opinion are quite irreversible and once established, they exhibit a remarkable tenaciousness. 115
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos luonnontilassa eläessäni sain satokauden lopuksi ylijäämäisen sadon, jouduin järjestämään potlachin, jossa ylijäämä tuhottiin. Jos kuitenkin tein ylijäämäisen sadon ”in the state of money”, pystyin myymään ylijäämän ja saamaan kultaa ja hopeaa, joilla saatoin ostaa työvoimaa viljelemään lisää maata, joka tuottaisi ehkä vieläkin suuremman sadon ensi vuonna ja sitä rataa… Mahdollisuus vaurauden kasautumiseen oli alkanut rahan ansiosta. 115
Onko oikein, että rahan käyttöönoton jälkeen jotkut rikastuvat kun toiset köyhtyvät? Locken mukaan näin ilmeisesti on, sillä omaisuus on osoitus rationaalisuudesta ja työteliäisyydestä. Locke ajattelee, että kun omaisuuden kasautuminen alkoi, omaisuus oli aina ansaittua, koska oman omaisuuden kartoittaminen edellytti rationaalisuutta ja työteliäisyyttä.
Entä vähemmän työteliäät ihmiset? Luonnontilassa oli sallittua nauttia muiden omistusten ylijäämästä, vaikka viinirypäleistä, jotka omistajalta jäivät kuluttamatta. Rahan keksimisen jälkeen viinitarhan omistaja saattoi nähdä ylijäämärypäleilleen käyttöä, koska ne saattoi myydä tai niistä pystyi tekemään viiniä myyntiin. Vähemmän työteliäiden ihmisten oli rahan keksimisen jälkeen muututtava työteliäiksi ja rationaalisiksi, jolloin he saattoivat liittyä omaisuuden kasaajien joukkoon, tai sitten heistä oli määrä tulla köyhiä. 116
Thus, the ”instintct to accumulate” was hibernating during the period of the state of Nature, and with the first heat of golden spring it stirred and began to feed. 117
Vaihe C ei kehittynyt kuitenkaan pelkän kasaamisvietin varassa, vaan siinä vaikutti kaksi tekijää, joita ei tunnettu luonnontilassa: korko ja perintö.
But Locke dispels the paradoxality by turning the “natural profitability of land” against itself. After all, if you own land and you let another farm it (instead of getting your “servants” to), you expect and are justified in expecting a return – rent – even though you are vacationing in Bath. True, your tenant is using his skill and labor, but without your land, it would have been “wasted” in tavern. 117
Epätasainen maaomaisuuden jakautuminen johtaa siihen, että joillakin on liikaa maata viljeltäväksi ja joillakin liian vähän tai ei yhtään. Näin syntyy suhde, jossa maanomistaja ja vuokralainen kohtaavat. 117
Jos tällainen kehityskulku koskee maata, se koskee myös rahaa. Myös raha jakautuu epätasaisesti aivan kuten maaomaisuus. Ja aivan kuten joillakin on liikaa maata omaan käyttöönsä, on joillakin liikaa rahaa, jotta hän voisi kuluttaa sen kaiken. Taas olemme tilanteessa, jossa (rahan) omistaja kohtaa hänet, jolla on liian vähän (lainaajan). 118
Miten Locke perustelee koron perimisen rahan lainaamisesta?
If my money-tenant uses my money to make money, do I not deserve a “rent” as well? 118
Koron olemassaolo johtaa siihen, että kasautuminen ja rahan epätasainen jakautuminen muuttuvat itseään ylläpitäviksi mekanismeiksi, jotka eivät enää vaadi minkäänlaista työtä rahan omistajilta. Raha kasvaa korkoa ja kasautuu, eikä rahan omistajan tarvitse tehdä minkäänlaista työtä sen eteen. Tämä on kuitenkin Locken mukaan parempi kuin se, että ylijäämäraha hamstrattaisiin omistajien kirstuihin tai jos se tuhlattaisiin rahvaan syöttämiseen ja juottamiseen. 118
Biblican restrictions notwhithstanding, once a monetary economy begins to “take off”, a completely new way of accumulating possessions is created that is autonomous from the original labor-title to property. But it is just as legitimate, since in the end it can trace itself back to the tacit agreement of all money users. 118
Through interest, the “barrenness of money” shows itself to be the greatest of ironies, because land, while inherently fruitful, is limited in extent. One cannot – unless you’re Dutch – create more of it. But money unleashes a self-generative force in society that has the boundless, purely quantitative, serial character of numbers, and is variously called Trade, Commerce, Appropriation. 118-119
Miten Locke ratkaisee sen ongelman, että kultaa ja hopeaa on vain rajallinen – vaikkakin tuntematon – määrä?
Locken vastaus on kaksiosainen:
ensinnäkin, ”sanaton sopimus” on tehnyt kullasta ja hopeasta univeraaleja vaihdon välineitä. Ei ole syytä olettaa, etteikö löytyisi joitain uusia substansseja, joilla on samankaltaisia ominaisuuksia ja jotka noituvat ihmisten mielikuvituksen (fancy) ja joita ihmiset haluavat käyttää vaihdonvälineenä. Rahan keksiminen ei siis ole kertaluontoinen tapahtuma ihmiskunnan historiassa.
Erilaisten institutionaalisten järjestelyiden ansiosta vähempi rahan määrä voisi pystyä pyörittämään kaupankäyntiä. Jos raha saataisiin kiertämään mahdollisimman nopeasti taloudessa, samalla rahan määrällä voitaisiin hoitaa enemmän transaktioita (velocity of money) 119
Perintö on koron lisäksi toinen merkittävä tekijä, joka kiihdytti kasautumista ja omaisuuden epätasaista jakautumista vaihe C:n aikana. Perintö oli instituutiona ja käytäntönä olemassa jo ennen rahan ja yhteiskunnan syntyä, mutta rahan käyttöönoton yhteydessä perintöprosessi muuttui huomattavasti. 119-120
Luonnontilassa omaisuus pilaantui niin nopeasti, ettei isä voinut käytännössä jättää lapsilleen mitään pitkään säilyvää omaisuutta. Oikeus omaisuuteen oli lunastettava joka kevät kyökkimällä pelloilla. Asia kuitenkin muuttui rahan käyttöönoton myötä. 120
Locken aikoina kysymys perinnöstä oli tärkeä yhteiskunnallinen kysymys niin kuningashuoneiden kuin tavallisen kansankin piirissä. Perintö oli pitkälle 1800-luvulle asti perheperintöä, jolloin syntyi asetelma, jossa perillisten tehtäväksi jäi huolehtia perinnöstä, eikä toisinpäin. Perinnön tuli säilyä ja kasvaa suvun parissa. 120
Property loses its status as a contintinuosly re-affirmed, laboriously acquired, decomposing thing when it becomes money: it becomes that which continues beyond death, to such a point that the family capital will go on to embody the family. 120
Perinnössä siis perinnönjättäjä elää vielä kuoleman jälkeen jne blaablaa…
Once the overplus can be transformed into money, a new realm begins. 122
Kun omaisuuden kasautumisen prosessi on päässyt alkuun, omistavien intresseissä on suojella heidän omaisuuttaan.
Money, indeed, is the Mother of civil government. 123
Caffentzis vielä kertaa Locken ajattelua:
“Silver is the instrument and measure of commerce”: for money must have a substantial element and must be a mixed mode;
“Silver has a role in commerce because it has intrinsic value”: for fancy and later common consent gave it a value dependent on its intrinsic character (Stage A);
“Common consent made silver universal barter”: for a law of fashion or opinion formed a use for silver as universal equivalent that was not based on any natural civil law, yet the enforcement powers of that law are enormous (Stage B).
Finally, with our analysis of Stage C, we can understand the “sanctity” in which Locke held money, as well as the reason why he was anxious to see that it not be made the object of continual state intervention and manipulation. The accumulation process and the state are preconditioned on the monetary system; should it break down, so will they. Mistakes with money are fatal.
