Muistiinpanot: Jonathan Israel: Dutch Primacy in World Trade 1585-1740

 

Jonathan Israel

Dutch Primacy in World Trade 1585-1740

 

2. The Origins of Dutch World-trade Hegemony

Ehkä Britannian 1780-luvulla alkanutta valtakautta lukuun ottamatta yksikään toinen valtio tai alue ei ole dominoinut maailmankauppaa yhtä vahvasti kuin hollantilaiset onnistuivat tekemään puolentoista vuosisadan ajan. Tämä oli häkellyttävä saavutus vasta itsenäistyneelle valtiolle, jonka pinta-ala, väestö ja luonnonvarat kalpenivat aikansa eurooppalaisten suurvaltojen rinnalla. 12-13

Hollantilaisten maailmankaupan dominanssi oli ennen näkemätöntä – tuskin koskaan ennen tai jälkeen hollantilaisten aikakautta taloudellinen valta on ollut niin keskittynyttä yhteen maantieteelliseen pisteeseen.

Miten käsittämättömältä kuulostavaa ilmiötä ja menestystä voisi selittää? Van der Kooy esitti jo 1930-luvulla, että uuden ajan alussa ennen teollista vallankumousta, integroidun maailmantalouden ensi kertaa syntyessä, olosuhteet vaativat sellaisen jakeluverkoston syntyä, jota johtaisi yksi keskus (a general world emporium). 13-14

Ennen rautateitä ja höyrylaivoja tuotteiden kuljettaminen pitkien matkojen päästä oli niin epävarmaa ja epäsäännöllistä, että kannatti kehittää yksi suuri markkinapaikka, johon tuotteet varastoitiin ja josta niitä jaeltiin edelleen pienempiin jakelukeskuksiin. Tämä strategia tuotti säännöllisemmät markkinat, vähensi markkinointikuluja ja piti hintoja suhteellisen matalalla. Varsinkin kaukokauppaa harjoittaville kauppiaille tällaisen ”keskusvaraston” olemassaolo vähensi riskejä huomattavasti. 14

Miksi juuri P-Alankomaiden rannikkoalueesta kehittyi tällainen maailmankaupan varastoalue? Van der Kooyn mielestä sen sijainti oli kuin tehty tämän funktion toteuttamiseen. Kieltämättä sijainti Atlantin, Itämeren ja Reinin kauppareittien solmukohtana oli tasavallan kannalta ihanteellinen. 14

Israel pitää Van der Kooyn selitystä, jonka mukaan uuden ajan alun maailmankauppa tarvitsi rakenteellisista syistä yhden keskusvarastoalueen, joka maantieteellisistä syistä sattui kehittymään YP:n alueelle hyvänä keskustelunavauksena, mutta itsessään riittämättömänä selittämään hollantilaisten keskeistä asemaa. 15

Israelin mukaan Van der Kooyn teoria ei selitä, miksi ainoa entrepot kehittyi Hollantiin – ihan hyvin kaupan ja varastoinnin keskuksia olisi voinut syntyä pitkin Luoteis-Eurooppaa, mutta se keskittyi hyvin voimakkaasti YP:n alueelle.

Toisekseen Van der Kooy ei tee eroa passiivisen ja aktiivisen entrepotin välille. Amsterdam oli Hollannin kultakauden aikana aktiivinen entrepot, joka ei vain varastoinut tuotteita maailman eri kolkista, vaan sen kauppiaseliitit pyrkivät minimoimaan omat riskinsä ja maksimoimaan omat voittonsa manipuloimalla ja valtaamalla itselleen markkinoita. 15

Myös YP näytti 1500-luvun lopulla poliittisesti heikolta, ja moni aikalainen piti vain ajan kysymyksenä, milloin se sortuu sotilaallisesti. Euroopan kapitalistinen eliitti ei tuolloin todellakaan katsonut Hollantiin etsiessään vahvinta mahdollista kaupallista tukikohtaa. 17-18

Toisaalta moni niistä tekijöistä, jotka lopulta vaikuttivat Hollannin kehittymiseen maailman johtavaksi kaupalliseksi keskukseksi, olivat jo olemassa ennen vuotta 1585. Maantieteestä oli apua Hollannille, kun sen hyvin takiloidut (full rigged) laivat pystyivät jo 1400-luvun lopulla hakemaan ensin suolalasteja Länsi-Euroopan rannikoilta ja viiniä Ranskasta, viemään ne suoraan Itämerelle, josta jäät sulivat vasta keväällä, ja tuomaan Itämeren satamista samalla matkallaan tervaa, puutavaraa, viljaa yms. Hollantilaisten pääsy muille kuin Pohjois-Saksan ja Puolan suolalähteille siis auttoi sitä lopulta voittamaan Hansan Itämeren bulkkikauppakilpailussa.   18-20

Myös Hollannin kaupallisen merenkäynnin keskittyminen suuren volyymin bulkin rahtaamiseen auttoi sitä voittamaan erikoistuneemmat englantilaiset ja hansakauppiaat Itämeren kaupassa – hollantilaiset keskittyivät määrään, eivät kalliimpiin ja hienostuneempiin tuotteisiin, ja tämä strategia osoittautui Itämeren kaupan valtaamisen kannalta voitokkaaksi. 20-21

Myös suurkauppiaiden puute pakotti hollantilaiset kehittämään uusia tapoja rahoittaa laivan rakennusta. Antwerpenissa laivanomistus oli usein jaettu neljänneksiin, mutta hollantilaisten flöittien tai valaanpyyntialusten omistajuus saatettiin jakaa jopa 64 osaan. 21 à näin riskiä pystyttiin hajauttamaan hyvin laajasti, samoin kuin omistajuutta, joka levisi moniin sosiaalikerroksiin 22

Länsi-Euroopan bulkkituotteilla oli siis suuri osuus hollantilaisten Itämeren kaupan valtaamisen kannalta.  

Luoteis-Euroopan suolan laivaaminen Itämerelle antoi siis hollantilaisille ostovoiman, joka auttoi niitä Itämeren alueen kaupan organisoinnissa. Suolan hienontaminen myös tuotti tärkeän teollisuudenalan P-Alankomaihin, ja Seelannista tuli Iberian suolan hienontamisen teollinen keskus vanhan keskuksen Flanderin tilalle. 22

Suolan lisäksi ainoat hollantilaisten merkittävät vientituotteet Itämerelle ennen vuotta 1590 olivat viinit ja silli.  Dordrecht oli jo pitkään ollut tärkeä kauppakaupunki Reinin ja Moselin viineille, jotka kulkivat jokireittiä pitkin kaupunkiin. Kun full rigged laivastot 1400-luvulla purjehtivat Länsi-Ranskaan, erityisesti seelantilaiset saivat ranskalaisten viinien laivaamisen haltuunsa. 23

Sillimarkkinoiden hallinnan avaintekijöitä oli – kuten suolan ja viinienkin kanssa – tiiviit kontaktit Luoteis-Eurooppaan.  Valtavat Haringbuisit olivat tärkein keksintö, joka teki hollantilaisista muita tehokkaampia sillinpyytäjiä. Haringbuiseihin mahtui paljon kalaa mutta myös suolaa, ja niissä oli tilaa myös kalojen perkaamiseen ja suolaamiseen. Näitä erikoistuneita kalastusaluksia rakennettiin jo 1400-luvun alussa ja niidenkin omistus jakaantui hyvin moniin osiin. Haringbuisit toivat hollantilaisille, seelantilaisille ja flanderilaisille sillinkalastuksen ylivoimaisen johtoaseman jo 1400-luvun puoliväliin mennessä. 23

P-Alankomaiden bulkkitavaraan perustunut kauppajärjestelmä vaati valtavasti laivoja ja työvoimaa, mutta on huomionarvoista, että kauppalaivastot ja elinkeinot olivat pohjoisessa jakautuneet lukuisiin eri satamiin ja kaupunkeihin. Yksikään Hollannin kuudesta ”suuresta” kaupungista ei siis noussut dominoivaan asemaan kauppajärjestelmässä eikä pyrkinyt alistamaan muita kaupunkeja tai koko maakuntaa omille intresseilleen. Hollantiin kehittyi siis E-Alankomaita ja koko muuta L-Eurooppaa suurempi maakunnallinen koheesio, kun koko maakunta puhalsi yhteen hiileen ja kauppajärjestelmän monimutkaisen kokonaisuuden toiminta edellytti kaupunkien ja alueiden välistä yhteistyötä. 24-25

à ”Braudel’s view of the United Provinces as in essence the ’city state of Amsterdam’ is fundamentally misleading.” 25

Yksi erityislaatuinen tekijä oli myös maatalouden erikoistuminen 1500-luvulla, joka johti siirtymiseen työvoimaintensiivisestä peltoviljelystä kaupalliseen ja erikoistuneeseen viljelyyn ja karja- ja maitotalouteen. Nämä kehityskulut vapauttivat työvoimaa maataloudesta kaupunkeihin telakoille, merimiehiksi jne. eli maatalouden kehitys tuki urbaanin talouden kehitystä mittakaavalla, jota ei tunnettu muualla Euroopassa.  25-26

Vaikka P-Alankomaiden alue oli vahva bulkkitavarakaupan keskus, se ei 1570-luvulla ottanut käytännössä lainkaan osaa arvokkaimpien tuotteiden kauppaan, joka oli erityisesti Antwerpenin eliittikauppiaiden hallussa. Kapina Albaa vastaan kuitenkin heikensi Flanderin ja Brabantin taloudellista asemaa 1570-luvulla, mutta kauppiaat ja erikoistuneet työläiset pakenivat espanjalaisia lähinnä Saksaan, eivät P-Alankomaiden alueelle. Myöskään Amsterdam ei pystynyt heti hyötymään etelän kilpailijakaupunkien hädästä, vaan se itse joutui pitkäksi aikaa paitsioon Hollannin politiikassa koska se pysyi itsepintaisesti katolisena kaupunkina. 28-29

Antwerpenin tilanne alkoi jo palata paremmaksi 1580-luvun alussa, kunnes kuuluisa Antwerpenin piiritys ja tuho 1585 sekä Scheldtin sulkeminen meriliikenteeltä muutti kaiken pysyvästi.

Mihin Antwerpenin korvaava entrepot syntyisi? Kukaan ei vielä tiennyt sitä 1580-luvun lopun aikana, ja moni Antwerpenin suurkauppias valitsi toimintapaikakseen jonkin Pohjois-Saksan kaupungin. Meriyhteyksien lisäksi maitse käyty Italian kauppa oli erittäin tärkeää ja tuottavaa, ja moni perhe hoiti Italian yhteyksiään Kölnistä ja Frankfurtista, samalla kun merikauppaa organisoitiin P-Euroopan, erityisesti Saksan, satamakaupungeista.

”North-west Germany, however, was fragmented politically, a major disadvantage. Also the emporia for the overland trade with Italy – Cologne and Frankfurt – were relatively distant from Hamburg and Lubeck.” 34

è alueelle alkoi kehittyä nopeasti uusi entrepot Antwerpenin tilalle, mutta pystyikö se pitämään asemansa Euroopan rich tradesin keskuksena pitkään?

Fleemiläisten ”uusien kankaiden”, erityisesti sayiden tuotannon siirtyminen Flanderista Leideniin 1584-5 merkitsi Hollannin debyyttiä Euroopan rich tradesin pariin. 34-5

Taitavan työvoiman muuttoaalto etelästä Hollannin kaupunkeihin, tekstiiliteollisuuden nopea kasvu ja tuotannon korkea laatu sekä poliittisen tilanteen muuttuminen Armadan tuhon 1588 jälkeen saivat aikalaiset kysymään, pystyisikö pieni ja nuori tasavalta sittenkin toimimaan kotipaikkana maailmantalouden tarvitsemalle entrepotille. 35-37

 

3 The Breakthrough to World Primacy, 1590-1609

1590 YP:n poliittinen tilanne parani huomattavasti. Filip II pelkäsi Ranskan joutumista hugenotti Henri Navarren hallittavaksi niin paljon, että se päätti puuttua Ranskan sisällissotaan ja jättää operaationsa Alankomaissa kesken. YP tarttui tilanteeseen aloittamalla oman offensiivinsa. Filip II myös pettyi yrityksiinsä rakentaa läheiset suhteet Hansakaupunkeihin saadakseen kipeästi tarvitsemiaan viljaa ja laivanrakennustuotteita, joten hän poisti YP:lle asettamansa kauppasaarron mutta piti kauppasaarron voimassa toiselle viholliselleen, Englannille. Tämän seurauksena hollantilaisten merenkulku Iberiaan elpyi nopeasti ja Amsterdam korvasi englantilaisten käymän kukoistavan kaupan Iberian kanssa. 38-40

”It was during the early 1590s that Holland and Zeeland emerged for the first time as a general entrepot for Iberian, Ibero-American, and Portuguese East India commodities, distributing to a wide range of markets in northern Europe.” à tuolloin alkoi myös kitkerä kamppailu Lontoon ja Hollannin entrepotin välillä, mikä jatkui läpi hollantilaisten hegemoniakauden 40

1590-luvun onnistuneiden sotilasoperaatioiden ja valloitusten ansiosta YP sai avattua tärkeitä teitä ja vesiväyliä Saksaan ja Italiaan. Sotamenestys ja Filipin päätös lopettaa YP:n kauppasaarto johtivat siihen, että YP alkoi näyttää monen suurkauppiaan silmissä hyvältä kaupalliselta tukikohdalta. Tärkeä tekijä YP:n aseman paranemisessa oli myös sen suorittama Flanderin rannikon saartaminen: pelkkä Scheldt-joen suiston saartaminen ei Israelin mukaan liiemmin hetkauttanut Etelä-Alankomaita, sillä jokea pitkin liikkui lähinnä suolaa ja muuta bulkkitavaraa jonka rahtaamisessa Flanderi ei muutenkaan ollut kilpailukykyinen. Flanderin rannikon saartaminen kuitenkin häiritsi vakavasti Flanderin ja Antwerpin rich trades kauppaa, ja tehokas saarto kuivasi esim. sokerin virran Lissabonista Antwerpeniin ja johti pysyvästi siihen, että YP:sta tuli Etelä-Alankomaita vahvempi ja rikkaampi talousalue. 40-42

è 1590-luvulla suurkauppiaita alkoi muuttaa Amsterdamiin ja muihin tasavallan kaupunkeihin. Tulijoissa oli paljon antwerpenilaisia, jotka olivat asuneet muutaman vuoden Saksassa, mutta läheskään kaikki tulijat eivät tulleet Saksasta. YP oli hetkessä noussut tärkeimpien kauppiaiden uudeksi kotimaaksi. 42

 

The Dutch conquest of the Russia trade

Ruotsin valloitettua Narvan 1581 Venäjä menetti suoran pääsynsä Itämerelle. Tsaarit ohjasivat tämän takia valtaosan lännen kanssa käydystä kaupasta Arkangeliin. Englannin Moskovan komppania hallitsi tätä Arkangelin kauppaa viemällä sinne kalliita tuotteita kuten silkkiä, mausteita ja kuparia. Hollantilaiset veivät sinne 1500-luvun lopulla vain pieniä määriä bulkkitavaraa kuten silliä ja suolaa. 43

Kuitenkin jo 1590-luvulla hollantilaiset nousivat merkittävämmäksi Arkangelin kaupassa ja syrjäyttivät englantilaiset näiden johtopaikalta. Miten se tapahtui?

Kaksi asiaa ratkaisi hollantilaisten eduksi

”…a large injection of capital and mercantile expertise from Hamburg, Cologne, and other rival depots and readier access to the costly wares of Germany, Italy, Spain and Portugal.” 45

Moskovassa varastoitiin turkkeja, nahkaa ja kaviaaria, kalliita tuotteita, joita vietiin länteen. Venäjän kauppa oli läntisille kauppiaille alijäämäistä kauppaa, joten Venäjän markkinoille päästäkseen kauppiaat tarvitsivat hopeaa. Hollantiin muuttaneilta emigranttikauppiailta löytyi kontakteja hopean saamiseksi, siksi he pääsivät nopeasti markkinoille.

The Baltic

Valtava määrä hollantilaisia laivoja purjehti Itämerelle 1400-luvun lopulta 1590-luvulle, mutta suuri osa laivoista oli hyvin pieniä ja ne rahtasivat ainoastaan halpaa bulkkitavaraa, enimmäkseen suolaa. Hollantilaisten ostovoima Itämeren satamissa oli niin heikko, että he pystyivät tuomaan kotimaahansa vain halpaa bulkkitavaraa, kuten viljaa ja puutavaraa. Itämeren kalliita tuotteita kuten tervaa, turkiksia, nahkaa ja kuparia ostivat pääasiassa Lyypekin, Hampurin ja Lontoon kauppiaat. 48-9

Itämeren tekstiilikauppa oli pääosin englantilaisten ja hansakauppiaiden hallussa, mausteita, sokeria ja muita siirtomaatuotteita jaeltiin lähinnä Hampurista ja Lyypekistä Danzigiin, Königsbergiin, Riikaan, Tallinnaan, Narvaan, Viipuriin ja Tukholmaan. 49

Hollantilaisilla ei siis ollut minkäänlaista osuutta Itämeren alueen rich tradesista ennen 1590-lukua. He eivät siis todellakaan dominoineet 1500-luvun Itämeren pohjoisosien – Tallinnan, Viipurin, Tukholman – kauppaa. Hollantilaisilla oli heikko ostovoima Itämeren markkinoilla eivätkä he siksi vaikuttaneet kaupan organisointiin ja rahoitukseen. Hollannin laivanrakennuksen tarvitsemaa puutavaraa lukuun ottamatta 1500-luvun Itämeren kauppa ei siis stimuloinut millään tapaa Hollannin alueen teollista tuotantoa. 50

1590-luvulla tapahtui kuitenkin suuri muutos Hollannin asemassa, joka johti Itämeren rich tradesin haltuunottoon, hollantilaisten ”toiseen Itämeren valtaukseen”. Etelä-Euroopan arvokkaiden tuotteiden saanti avasi hollantilaisille ovet Itämeren rich tradesiin, kun hollantilaislaivat alkoivat viedä arvokkaita etelän tuotteita Itämeren satamiin. 1590-luvun loppuun mennessä hollantilaiset syrjäyttivät Hansakaupungit Itämeren maustekaupan kuninkaina. 50-51

Itämeri oli kuitenkin Alankomaiden suurkauppiaille vain sivunäyttämö, jonka kauppaan otettiin osaa jos se integroitui laajempaan Euroopan ja koko maailmankauppaan.

 

The rise of the Dutch Mediterranean trade

Braudelin mukaan Itämeren vilja avasi hollantilaisille ovet Välimeren kauppaan 1590-luvulla. Hänen mukaansa yhteydet Itämeren viljasatamiin ja viljasta Italiassa saatu hopea nostivat hollantilaiset kilpailijoidensa, etenkin englantilaisten edelle. Israel kyseenalaistaa Braudelin näkemyksen viljakaupan tärkeydestä ja ylipäätään siitä, miten vahvasti hollantilaiset todella saivat Välimeren markkinat tuolloin haltuunsa. 53 

1595 ensimmäinen hollantilainen laiva purjehti Ottomaanien hallitsemaan Syyriaan 100 000 hopeadukaatin lastissa ostaakseen mausteita ja silkkiä Alepposta. Hollantilaisten hidas tunkeutuminen Levantin kauppaan oli alkanut, mutta 1609 hollantilaiset olivat Levantissa vielä melko pieniä toimijoita esim. Englantiin verrattuna. 55

Hollantilaiset eivät tuottaneet tekstiilituotteita, joilla olisi ollut kysyntää Levantissa. Siksi he tarvitsivat paljon espanjalaista hopeaa pystyäkseen ostamaan mitään Levantista. 56

Filip III:n hollantilaisille asettama kauppasaarto Espanjan ja Portugalin satamiin oli Israelin mukaan hollantilaisille musertava, toisin kuin Braudel väittää – kauppasaarto vaikutti koko hollantilaiseen kauppajärjestelmään, sen joka osaan Itämereltä Levanttiin.

Kauppasaarto esti hollantilaisia saamasta itselleen Espanjan hopeaa, jota ilman heillä ei ollut maksuvälinettä Levantissa. Kauppasaarto vei hollantilaisilta myös tuottoisan rahtausbisneksen Espanjasta Italiaan. 59

 

The Guinea trade

Hollantilaisten osallistuminen Länsi-Afrikan kauppaan alkoi 1590-luvulla. Se oli pääomaintensiivistä kauppaa, johon erityisesti emigranttikauppiaat ottivat osaa. Hollantilaiset eivät olleet kiinnostuneita orjakaupasta, vaan norsunluusta, kumista ja erityisesti portugalilaisten plantaasien sokerista. Kun 1590-luvun ensimmäisinä vuosina vain muutama hollantilaislaiva purjehti alueelle vuosittain, suhteet portugalilaisiin pysyivät melko sovinnollisina. Philipin säädettyä yleisen kauppasaarron hollantilaisille 1598 hollantilaisia laivoja alkoi kuitenkin purjehtia keskimäärin noin 20 vuodessa, kun Afrikan tuotteita ei voinut enää hankkia Portugalista. Hiljalleen hollantilaiset ottivatkin Länsi-Afrikan kaupan haltuunsa eivätkä enää tarvinneet portugalilaisia välimiehikseen. Portugalilaisten käsissä säilyivät Sao Thomen sokeri, orjakauppa ja pieni siivu kultakaupasta.  60-61

Hollantilaisten keskinäinen kilpailu L-Afrikan kaupasta oli kovaa ja pian kauppiaat huolestuivat siitä, että rajoittamaton kilpailu pienentää voittoja. Neuvottelut kilpailun rajoittamisesta alkoivat Hollannin säätykokouksen rohkaisusta ja 1599 kandeksan Hollannin Guinean komppaniaa sopivat kartellin muodostamisesta.  Kartellisaatio kuitenkin onnistui vain osittain koska Seelannin komppaniat pysyivät kartellin ulkopuolella ja pian Hollannissakin perustettiin uusia komppanioita jotka kilpailivat kartellin kanssa. 61

Salaisen yhteistyön ja kilpailun outo sekoitus luonnehti YP:n L-Afrikan kauppaa aina WIC:n perustamiseen vuonna 1621 asti. 61-2

The Carribean

Aivan kuten Välimeren ja Pohjois-Venäjän kaupassa, hollantilaiset olivat englantilaisia hitaampia tunkeutumaan uuden maailman markkinoille, mutta täälläkin he syrjäyttivät hämmästyttävän nopeasti englantilaiset kerran markkinoille päästyään. 62

Tähänkin kauppaan ottivat osaa emigranttikauppiaat Hollannin ja Seelannin maakuntien tukiessa heidän ponnistuksiaan. Hispaniolassa (Espanola) hollantilaiset loivat yhteyksiä portugalilaisiin ”uusiin kristittyihin”, eli juutalaisten jälkeläisiin, joita oli muuttanut paljon uuteen maailmaan 1500-luvun lopussa. Nämä juutalaisten jälkeläiset järjestivät uusia kaupallisia verkostoja, jotka kiersivät virallisen Espanjan Sevillan kautta käydyn monopolikaupan. 62

Karibiaankin purjehti 1593-7 vain muutama hollantilaislaiva vuodessa, kunnes Philip III:n kauppasaarto ja hyvän suolan sekä ibero-amerikkalaisten tuotteiden vähyys Hollannin entrepotissa saivat hollantilaiset lisäämään huomattavasti aktiivisuuttaan Karibiassa 1590-luvun lopulla. 62-3

Kesästä 1599 jouluun 1605 välisenä aikana 768 hollantilaista laivaa purjehti Venezuelan rannikolle. Niistä valtaosa saapui tyhjinä lastaamaan suolaa, mutta kymmenys laivoista saapui Venezuelaan täynnä tavaraa, joka meni myyntiin Caracasiin ja muille paikallisille markkinoille. 63

Hollantilaisen ekspansion ensimmäisen vaiheen aikana keskeinen pyrkimys oli pysyä iberialaisen vallan ulottumattomissa. Siksi hollantilaiset purjehtivat paikkoihin, missä iberialaisten valta oli vain nimellistä. Kiinni jääminen olisi tiennyt lähes varmaa teloitusta. 63-4

Hollantilaiset yrittivät luoda omia kolonioita ja niitä puolustavia linnoituksia saadakseen markkinoita paremmin haltuunsa, mutta ensimmäinen linnoitus, Guyanaan 1596 rakennettu Fort ter Hooge, tuhoutui espanjalaisten hyökkäyksessä vain muutaman kuukauden ikäisenä. Pienempiä, yleensä seelantilaisia, linnoituksia kohosi pitkin Amazonin suuta ja Guyanan rannikkoa. Kauppiaat pyysivät valtiolta apua aseistuksen ja jopa sotilaiden saamiseksi linnoituksiin.   64

Suola oli ainoa bulkkituote, jota Karibiasta hankittiin, muuten kyse oli rich tradesista jota jälleen kerran organisoivat emigranttikauppiaat. Karibiaan vietiin mm. villaa, metallituotteita, viiniä ja paperia. Laivat joutuivat ankkuroitumaan kauas espanjalaisten varuskunnista. Hollantilaiset toivat Karibiasta nahkaa, helmiä, jalometalleja ja hieman tupakkaa. 64-66

Espanja huolestui vakavasti hollantilaisten alati kasvaneesta aktiivisuudesta Karibian ja Amerikan alueella ja ryhtyi 1600-luvun alussa aggressiivisiin toimiin. Philip III määräsi Hispaniolan luoteisosien karjankasvatusalueen tyhjennettäväksi kaikesta asutuksesta, jotta paikalliset eivät kävisi kauppaa hollantilaisten kanssa. Puerto Ricosta lähetettiin 150 sotilasta ajamaan espanjalaiset siirtolaiset pois karjoineen. 1605 18 Espanjasta lähetettyä kaljuunaa hyökkäsi Venezuelassa hollantilaisten laivojen kimppuun ja paljon hollantilaisia merimiehiä teloitettiin siekailematta. 1606 tupakan viljely Venezuelassa kiellettiin. Ennen 1609 allekirjoitettua 12 vuoden välirauhaa hollantilaisten aktiivisuus alueella oli siis ehtinyt kokea kovia iskua. 66

 

The East Indies

Tärkein rich trades hollantilaisille. Se sai alkunsa kun Moucheron etsi koillisväylää Kiinaan 1594. Kaupan alueelle aloitti Compagnie van Verren perustaminen, joka oli 9 liikemiehen konsortio. Poliittisesti vaikutusvaltaiset liikemiehet saivat tullivapautuksen Itä-Intian kaupalleen mutta myös kanuunoita ja muuta aseistusta ilmaiseksi Hollannin maakunnan arsenaalista. 67

è ”From the outset, Dutch enterprise in southern Asia was state-backed and heavily armed.” 67

Pian myös seelantilaiset suurkauppiaat perustivat kaksi Itä-Intian komppaniaa, joita Seelannin maakunta tuki Hollannin tapaan tullivapautuksin ja ilmaisin asein. 67

”By the end of 1601 no less than fourteen fleets totalling sixty-five ships had sailed from the United Provinces to the East Indies.” à vain kuusi vuotta van Verren komppanian perustamisen jälkeen YP:n Itä-Intian kauppa oli suurempaa kuin Portugalilla

Aluksi voitot olivat suuria, mutta komppanioiden keskinäinen kilpailu nosti ostettavan Indonesiasta pippurin hintaa sadalla prosentilla 1595-1601 välisellä ajalla. Samaan aikaan pippuria ja muita hienoja mausteita oli kasaantunut jo niin paljon tasavallan alueelle, että niiden myyntihinnat laskivat. 68 à liian intensiivinen kilpailu ei ole hyvästä kapitalisteille    

Tilanteen vakauttamiseksi perustettiin VOC. (Sen perustaminen on selitetty hyvin myös Dutch Republicissa…)

Hollannin ja Seelannin maakunnat ymmärsivät alusta alkaen VOC:n valtiolliseksi toimijaksi, jolla oli yleissäätyjen nimissä oikeus ylläpitää laivastoa ja armeijoita Itä-Aasiassa ja harjoittaa diplomatiaa. 70

Lupakirjassa (charter) myös määriteltiin, että VOC:n tehtävä oli paitsi mahdollistaa yhdistyneitten provinssien kansalaisten sijoittaminen Itä-Aasian kauppaan, myös hyökätä Portugalin ja Espanjan intressejä vastaan tuolla alueella. 71

VOC:n luonne kaupallisena sekä valtiollisena hankkeena ärsytti joitain komppaniaan sijoittaneita kauppiaita, jotka kokivat että voittoja uhrataan valtion sotilaallisten intressien hyväksi. Ranskan Henri IV:lle ehdoteltiinkin kilpailevan hollantilais-ranskalaisen komppanian perustamista, mikä sai Oldenbarneveltin pelästymään pahan kerran. Kilpailevaa komppaniaa ei kuitenkaan koskaan perustettu ja VOC kehittyi nopeasti pelottavaksi sotilaalliskaupalliseksi koneistoksi, joka hyvin nopeasti vakiinnutti läsnäolonsa Itä-Aasiassa valtaamalla Portugalilta sen kuuluisat maustesaaret. 72-3

 

Finance and banking

YP ei kehittynyt ainoastaan tavaroita säilöväksi entrepotiksi, vaan siitä kehittyi myös finanssi- ja vakuutuspalveluiden keskus.

Ensimmäinen aiheutti jälkimmäisen: ”A central reservoir of goods requires a comprehensive set of mechanisms of exchange, remittance, commodity classification, insurance, and credit and, at the same time, inevitably foments of speculative dealing. But there was also an element of cause. Certain innovative features of the Dutch financial system, not least its exceptionally low interest rates, helped reinforce and prolong Dutch world-trade supremacy.” 73

Yksikään kaupallinen keskus ei voi toimia ilman jonkinlaisen pörssin olemassaoloa. Vuonna 1485 perustettu Antwerpenin pörssi, joka toi hyödykekaupan, rahanvaihdon ja vakuuttamisen saman katon alle, toimi Amsterdamin ja Lontoon pörssien esikuvana. 74

Varsinainen pörssitalo Amsterdamiin perustettiin melko myöhään, vasta 1611, mutta jo 1590-luvulla Amsterdam oli noussut merkittävimmäksi hyödykekaupan keskukseksi. Kaupan valtava volyymi ja nopeus johti erikoistuneiden ja lisensoitujen välittäjien ammattikunnan syntyyn. Amsterdamissa välittäjiä kiellettiin käymästä itse kauppaa niistä tuotteista ja palveluista, joiden kauppaa he välittivät. 74

Vaikka (arvopaperi)pörssin synty loi institutionaaliset puitteet kaupan teolle, diilien teko epävirallisesti hämyisissä kahviloissa jatkui läpi YP:n olemassaolon. 75

Amsterdamissa kaupan käyntiä ei mullistanut vain myytävien tuotteiden runsaus, vaan myös kaupankäyntitekniikat mullistuivat. Tuli tavalliseksi ostaa tuotteita ennen kuin ne olivat Amsterdamissa tai jopa ennen kuin ne oli tuotettu – sanottiin että hollantilaiset ostivat sillinsä ennen kuin niitä oli edes pyydetty merestä. 75

Amsterdamista tuli siis spekulatiivisen kaupan keskus.

”The potential of VOC shares as a focus of speculative trading was first revealed in 1605 with Company’s breakthrough in Amboina and Moluccas. These conquests implied new terms of trade in spices throughout the globe, and faster accumulation of profits at the Dutch entrepot. When the news broke, shares in the Amsterdam Chamber of the VOC rose to 140 per cent of their face value.” 76 à VOC:n merkitys spekulatiivisen kaupan yleistymisessä

“Brokers were needed to determine quality and classification of commodities, deal in present and future stocks, handle shares, organize shipping and storage space, and arrange insurance. Dutch marine insurance had begun to develop around 1590, when the Dutch first progressed beyond the old bulk trades. The first printed forms, used in the early 1590s, expressly follow the practices of Antwerp and London. Then, in 1598, the Amsterdam city council set up a civic chamber of insurance to increase confidence all round by ensuring the proper registration and processing policies and facilitating the resolution of disputes. On completion of the new bourse, several prime locations were reserved for insurers.” 76

Yksi keskeisimmistä välittäjien tehtävistä oli hankkia rahoitusta kaupallisiin hankkeisiin. Ennen kuin Amsterdamin Loan Bank perustettiin 1614, luottoa kaupallisiin hankkeisiin sai Hollannissa lähinnä varakkailta kauppiailta. Pankin perustamisen jälkeenkin riskipitoisimmat ja korkeakorkoisimmat lainat hoidettiin yleensä yksityisiä väyliä pitkin.

Yhden keskeisimmän luoton muodon muodostivat korkeakorkoiset lainat, joita annettiin hankkeille joissa laiva seilasi kauas erittäin riskipitoiselle matkalle. Lainan sai korkoineen takaisin jos alus palasi lastissa takaisin, jos se ei palannut, luotottaja menetti rahansa. Mitä pidempi ja vaarallisempi matka, sitä korkeamman koron luotottaja luonnollisesti sai, esim. 1590-luvulla Pohjois-Venäjän retkiä luotottaneelle luvattiin noin 15% korko, mutta Länsi-Afrikan ja Karibian retkiä luotottaneet saivat 30% korkoa tai jopa enemmän. 76-77 à termi bottomry loan

”One of Hollands most important financial institutions was the Amsterdam Wisselbank (Exchange Bank), founded, on the model of the Giro Bank in Venice.” 77

“The principal reason for setting it up was the growing anxiety over the rapid and  uncontrolled escalation in money-changing and settling of bills of exchange.” 77 à rahanvaihtobisneksen koko ja monimutkaisuus  loivat kaoottisen tilanteen, jossa vaihtokurssien haitari oli leveä ja alennuksia annettiin liikaa. Wisselbank perustettiin vakauttamaan ja institutionalisoimaan rahanvaihdanta ja heittämään hämärämiehet ulos sen markkinoilta 

è ”It developed into a vast pool of controlled capital organized for the speedy remission, transfer, and settlement of bills.” 77

Pankki oli julkisesti omistettu ja hallinnoitu elin, mikä teki siitä hyvin tärkeän.

Tsekkaa lisää wikipediasta, nyt ei jaksa keskittyä.

Hollantilaiset kauppiaat pystyivät ostamaan tärkeimpiä hyödykkeitä enemmän kuin ulkomaalaiset kilpailijansa lähinnä siksi, että he pystyivät lainaamaan rahaa Amsterdamista halvalla korolla. à pankki/finanssijärjestelmän tärkeä rooli Hollannin talousjärjestelmässä ja maailmankaupan hegemoniassa

 

4 The Twelve Years Truce, 1609-1621

YP:n kauppajärjestelmän vaihe II ajoittuu aselevon vuosiin. Vuonna 1609 Espanjan tasavallalle asettamat kauppasaarrot purettiin ja hollantilaisten laivauskulut kaikkialle Eurooppaan laskivat dramaattisesti. Volyymiltaan valtava kaupankäynti Hollannin ja Iberian välillä palasi ja hollantilaisten esteet etenemisestä Välimerelle poistuivat. 80

Filip II oli valmis neuvottelemaan Alankomaiden kapinallisten kanssa vain siksi, että hollantilaisten ja seelantilaisten tunkeutuminen iberialaisten ennen hallitsemille markkinoille erityisesti Aasiassa mutta myös muualla maailman merillä oli niin suuri vaara Espanjalle ja sen taloudelle, että Filip ja hänen suosikkinsa Lerma olivat valmiita tunnustamaan YP:n itsenäisyyden jos hollantilaiset vetäytyisivät Aasiasta ja Amerikasta. 81

à Espanja tarjosi de jure itsenäisyyden tunnustamista siitä hyvästä, että VOC hajotettaisiin ja WIC:tä ei perustettaisi. YP:n pitäisi siis luopua kokonaan siitä kauppaimperiumista minkä se oli vuoden 1599 jälkeen luonut, mutta vastapalveluksena Espanja antaisi Hollannin dominoida Euroopan sisäistä kauppajärjestelmää.

Espanjan ehdotus jakoi YP:n eliitit poliittisesti kahtia: Oldenbarnevelt ja hänen kannattajansa katsoivat, että myönnytysten tekeminen Espanjalle Euroopan ulkopuolella olisi sen arvoista, että YP saisi de jure itsenäisyyden ja sitä vastaan asetetut ja sen kilpailijoiden eduksi toimivat kauppasaarrot lakkautettaisiin. Kiivain myönnytyspolitiikan vastustaja oli Amsterdam ja sen vroedschap, jota hallitsivat kaukokauppaa harjoittaneet suurkauppiaat. Myös kaukokauppaan osallistuneessa Seelannissa vastustettiin myönnytyspolitiikkaa, ja siellä keskeinen näkökohta oli pelko kauttakulkukaupan menettämisestä Espanjan Alankomaihin, jos kauppasaarto lakkautettaisiin (vähän vaikea tajuta tätä, Seelantia siis hyödytti kauppasaarto, koska sen kautta kuljetettiin tavaraa E-Alankomaihin…) 82-3

Debatti rauhan hyödyistä ja haitoista kävi kiivaana tasavallassa vuosina 1607-9. Aikansa voimakkain alankomaalainen talouskirjoittaja Willem Usselinx argumentoi voimakkaasti sen puolesta, että vihollisuuksien lopettaminen Espanjan kanssa olisi tasavallalle tuhoisaa. Hän väitti, että despoottien ja paavillisen taikauskon hallitsemassa maailmassa suojaton Euroopan kauppa ei voisi millään taata tasavallan taloudellista menestystä. Hän kannatti voimakkaasti WIC:tä ja näki ekspansion valtamerille ja asuttujen kolonioiden perustamisen ainoana keinona varmistaa, että tasavallan talous on rakennettu vankoille perustuksille. Hän myös näki tasavallan äskettäisen talousmenestyksen perustuvan sotaisaan politiikkaan, eli Scheldtin ja fleemiläisten satamien saartamiseen. Hän perusteli, että jos saarto lopetettaisiin, väkirikkaampi, teollistuneempi ja halvempi E-Alankomaat nousisi stagnaatiostaan ja syrjäyttäisi taas Pohjois-Alankomaat talouskeskuksena. 83-4

Oldenbarnevelt huomasi vastustuksen rauhaa kohtaan niin suureksi, ettei sille ollut aitoja poliittisia edellytyksiä. Hän kuitenkin teki myönnytyksiä Espanjalle neuvotteluissa. Esim. WIC:n perustamisesta vetäydyttiin rauhanneuvottelujen aikana myönnytyksenä Espanjalle. Kyseessä oli sangen iso myönnytys, sillä jos WIC olisi perustettu alkuperäisten suunnitelmien mukaan jo 1607 eikä vasta 1621, se olisi todennäköisesti saavuttanut paljon suurempaa menestystä espanjalaisten ja portugalilaisten kustannuksella. 84-85

Sovittiin myös, että hollantilaiset Afrikassa sekä VOC Aasiassa pitäytyisivät niissä paikoissa, jotka olivat jo ottaneet haltuunsa eivätkä hyökkäisi iberialaisten linnoituksia, laivoja ja kaupankäyntiä vastaan. Tämä oli paljon vähemmän mitä Lerma oli aluksi vaatinut, mutta näiden myönnytysten pohjalta saatiin sovittua aselevosta, jonka aikana Espanja kohteli YP:tä siten kuin se ”olisi ollut” itsenäinen valtio. à ei siis vielä de jure itsenäisyyttä 85

Aselepo ja Oldenbarneveltin sovittelupolitiikka saivat YP:n talouspiireiltä paljon kritiikkiä. Kauppakomppaniat ja suurkauppiaat pelkäsivät iberialaisten saavan kauppareitit taas haltuunsa kun YP omasta halustaan luopui aggressiivisesta ja hyvin sujuneesta markkinoiden valtauksesta.

The bulk trades

Aselepo tarkoitti sitä, että hollantilaislaivat saivat jälleen purjehtia iberialaissatamiin. Aselepo vaikutti heti hollantilaisten laivojen rahti- ja vakuutuskuluihin. YP:n ja Espanjan avointen vihollisuuksien aikaan YP:n keskeisimmät kilpailijat Englanti – joka oli sopinut oman rauhansa Espanjan kanssa 1604 –  Hansa sekä Tanska olivat nauttineet paljon hollantilaisia matalammista rahti- ja vakuutusmaksuista laivoilleen.  

Vihollisuuksien aikaan hollantilaiset menettivät monia laivoja espanjalaisille Euroopan ja maailman merillä. Kuitenkin muutkin syyt kuin pelon hälveneminen laivojen menettämisestä tekivät hollantilaisten rahtauksesta halvempaa. Seelantilaisen merirosvouksen keskeyttäminen ja YP:n laivaston alasajo toivat tuhansia uusia merimiehiä markkinoille, mikä johti merimiesten palkkojen alanemiseen. 89

Kuilu hollantilaisten ja heidän kilpailijoidensa rahtikulujen välillä kävi niin suureksi, että hollantilaiset saivat entistäkin suuremman osan Itämeren kaupasta haltuunsa. Tanskan salmen tullitiedoista selviää, että 1610-luvulla hollantilaisten osuus nousi kaikkien aikojen huippuunsa, jopa 70%:iin Itämeren rahdista kulki hollantilaislaivoissa. 91

1609 alkaen Hollannin Itämeren kauppa muuttui rakenteellisesti siten, että se tuli aiempaa vahvemmin kietoutuneeksi hollantilaisten Etelä-Euroopan kauppaan. à ”In the years 1609-20 many more Dutch ships sailed direct from the Baltic to the Mediterrenean, or vice versa, than was the case before or after the Truce.” 91

Aselevon aikana moni hollantilaislaiva seilasi monta kertaa Itämeren ja Välimeren väliä ennen saapumista Hollantiin. Aselevon aikana vuosittain noin 300 hollantilaislaivaa seilasi Itämereltä Portugaliin viljalastissa. 91

Hollantilaiset siis dominoivat Itämeren kauppaa ja suoraa kauppaa Itämeren ja Välimeren välillä aselevon aikana. Tanskan merkantilistinen ja kunnianhimoinen kuningas Kristian IV pyrki saavuttamaan hegemonian Pohjois-Euroopassa ja Tanskan sekä Hollannin intressit joutuivat törmäyskurssille kun Tanska oli voittanut Ruotsin Kalmarin sodassa 1611-13 ja sen aggressiivinen politiikka pohjoisessa jatkui. Kalmarin sodan aikana Kristian kielsi hollantilaislaivoja purjehtimaan Ruotsiin ja Suomeen ja asetti tuntuvia lisätulleja Tanskan salmien läpi purjehtiville laivoille. Kristian halusi erityisesti pitää hollantilaiset aisoissa, koska näiden kaupallinen hegemonia pohjoisessa ärsytti häntä suunnattomasti. 94

Oldenbarnevelt – johon kohdistui Tanskan toimien takia kovaa painetta kotimaassa – neuvotteli 1613 Lyypekin ja myöhemmin koko Hansan kanssa sopimuksen. Vuotta myöhemmin myös Ruotsin kanssa solmittiin liittouma. Liittoumien tarkoitus oli ylläpitää merenkulun ja kaupan vapautta Itämerellä ja Pohjanmerellä sekä niiden rannikoiden jokilaaksoissa. Ruotsin kanssa neuvotellussa liittoumassa sovittiin keskinäisestä taloudellisesta ja sotilaallisesta yhteistyöstä sodan aikana, eli se oli suunnattu selväsanaisesti Kristiania vastaan. Kristian joutui taipumaan ja poisti ylimääräisen salmitullin. 95

”The Dutch Republic, with its treaties of 1613-14, imposed something like a Pax Neerlandica on the waters of the Baltic and the north.” 95

è Salmi pysyi auki, tullimaksut matalina ja YP toimi merten vapauksien takaajana – vaikka Scheldtin sulkeminen oli räikeä poikkeama tästä politiikasta. 1615-1620 olivat kuitenkin ennen näkemättömän buumin aikaa Hollannin Itämeren kaupassa. 95

 

The rich trades of Europe and the Levant

Aselevon aikana YP:sta tuli Ruotsin kuparin suurin ostaja. Kuparikauppa oli suurbisnestä joka vaati paljon pääomia ja hyviä poliittisia kontakteja. Euroopan kuparibisnestä oli tähän asti hallinnut Lyypekki, josta oli kohtuullisen lyhyt matka Euroopan keskeisimpiin kuparimyllyihin Pohjois-Saksassa sekä Aachenissa. YP:n yleissäädyt sopivat suurten kuparierien ostosta Ruotsista osittain sen takia, että Ruotsi saisi rahaa suurten sotakorvausten maksamiseen Tanskalle hävityn Kalmarin sodan jälkeen. Vuodesta 1613 YP osti vuosittain suuria määriä kuparia Ruotsista ja Amsterdamista tuli kuparin suurin varastoija Lyypekin tilalle. Hollantilaiset tekivät myös suuria investointeja Ruotsin kuparikaivoksiin ja valimoihin. 96

The Dutch capture of the Swedish copper and arms trade are both clear instances of the pivotal role of Dutch state intervention, cartels, and monopolistic practices in the advancement of the Dutch seventeenth-century trade system. 96-7

1609 Hollanti sai hämmästyttävän nopeasti P-Euroopan arvotavaramarkkinat haltuunsa, oli kyse sitten Suomen tervasta, Ruotsin kuparista tai Itämeren kangaskaupasta, hollantilaiset löivät kilpailijansa laudalta alhaisten rahtikulujensa, taitavien valtiollisten interventioiden ja parantuneiden Etelä-Euroopan yhteyksiensä ansiosta. 97

Välimeren markkinoiden haltuunotto oli kuitenkin vieläkin hämmästyttävämpi asia. Osa tästä menestyksestä johtui siitä, että hollantilaiset alkoivat rahdata muiden laskuun, etenkin Genovan ja Venetsian. Isompi vaikutus oli kuitenkin sillä, että hollantilaisten mausteet valtasivat Välimeren markkinat ja ajoivat genovalaiset ja venetsialaiset pois markkinoilta aselevon aikana. 97

Valtiolla oli suuri roolinsa markkinoiden valtaamisessa – kaikki ei jäänyt vain yksittäisten suurkauppiaiden tai edes kauppakomppanioiden tehtäväksi. Ensimmäinen suuri hollantilaislaivue Levanttiin 1609, joka purjehti Kyprokselle, Egyptiin, Syyriaan ja Palestiinaan, oli varustettu miehillä, aseilla ja ammuksilla, joista osa oli yleissäätyjen ilmaiseksi myöntämiä. 97-8

YP myös loi nopeasti diplomaattiverkostoja Levanttiin ja tunkeutui sen markkinoille hämmästyttävän nopeasti kun hollantilaiskauppiaat avasivat konttoreita alueen kaupunkeihin. 98

Hollantilaisten osallistuminen Välimeren kauppaan uudelleenorganisoitui aselevon aikana (asia, jonka missaamisesta Israel syyttää Braudelia)

”The Dutch returned to Spain in large numbers, began servicing the carrying traffic between Spain and Italy, deployed more silver, and shipped in a much wider range of fine goods, including for the first time large quantities of pepper, spices, Ibero-American dyestuffs, Swedish copper  and munitions. Consequently, the carrying of Baltic grain and timber to the Mediterranean ceased to be the driving force behind Dutch enterprise in that region.” 100        

Hollanti syrjäytti Englannin lyhyessä ajassa Levantin kaupan tärkeänä tekijänä:

”In the circumstances of Phase Two of the evolution of Dutch world-trade primacy, the English simply could not compete with Dutch shipping, their freight charges, their access to Spanish silver, their range of commodities offered, or their primacy in the distribution of pepper and spices.” 101

The East India trade

“If Twelve Years’ Truce precipitated a major expansion of Dutch commerce in the Mediterrenean, in the East Indies it led to a certain loss of dynamism and momentum.” 101

1610-luku oli vuosisadan ainoa vuosikymmen, jonka aikana Itä-Intiasta kotisatamiin palaavien hollantilaislaivojen määrä laski. 102

Aselevossa määrättiin, että hollantilaisten ja iberialaisten piti pysyä niillä sijoillaan ja käydä kauppaa niillä markkinoilla, joilla ne olivat läsnä ennen aselevon voimaanastumista. Fyysinen läheisyys ja strategiset näkökohdat kuitenkin aiheuttivat aggressioita. Hollantilaiset hyväksyivät sen, että heidät oli suljettu Kiinan silkkikaupasta, Ceylonin neilikkakaupasta ja portugalilaisten hallitsemalta Malabarin rannikolta Lounais-Intiassa. Hollantilaiset eivät kuitenkaan voineet hyväksyä, että heidät suljettiin pois myös Kaakkois-Intian Coromandelin rannikolta, missä myös portugalilaisilla oli linnoituksia ja missä he yrittivät päästä hegemoniseen asemaan. VOC tiesi, ettei se pystyisi vakinnuutamaan Indonesian saariston maustekaupan hallintaa saamatta haltuunsa myös Kaakkois-Intian puuvillavaatteiden kuljetusta, sillä puuvillavaatteet olivat kysytyin tuote mausteita tuottavilla alueilla. à ei siis maustekaupan hallintaa ilman puuvillavaatteiden tuotannon/kuljetuksen haltuunottoa 102-3

”The Dutch had had a trading lodge at Masulipatam, at the northern end of the coast, since 1605; but, after 1609, they began to penetrate further south, establishing their main factory, in 1612, at Pulicat.” 103

Portugalilaiset ryöstivät tehtaan, mutta VOC rakensi suuren kivilinnoituksen Pulicatiin, ja tästä linnoituksesta, Fort Geldriasta, kehittyi suurin eurooppalainen tehdas (factory) Kaakkois-Aasiassa. Parissa vuodessa VOC hallitsi intialaisen puuvillan virtoja Indonesian saaristoon. 103    

Pian taistelut roihusivat saaristossa. Kovimmat taistelut käytiin Molukkien saariryhmällä Indonesiassa, missä sekä hollantilaisilla että espanjalaisilla oli linnoituksia lähellä toisiaan. 1614 YP:n yleissäädyt syyttivät vihollisuuksien aloittamisesta iberialaisia ja julistivat aselevon Itä-Intiassa päättyneeksi. Yleissäätyjen tuki VOC:lle kasvoi 200 000 guilderiin vuodessa minkä lisäksi se myönsi kauppakomppanialle viisi sotalaivaa käytettäväksi. 103

Aselevon aikana hollantilaiset olivat voimakkain toimija Itä-Intiassa laajoine linnoitusverkostoineen ja suurine laivastoineen, mutta tuolla aikakaudella myös espanjalaiset, portugalilaiset ja englantilaiset kaikki vahvistivat otteitaan hallussaan olleista alueista. Englantilaisista ja heidän Itä-Intian kauppakomppaniastaan tuli suurin haastaja hollantilaisten dominanssille alueella, kun englantilaiset perustivat kauppa-asemia Bantamiin, Macassariin ja Surinamiin ja alkoivat tunkeutua Banda-saarille, jotka olivat maailman muskotin ja muskottipähkinän tuotannon keskuksia. 103-4

Uhkaa torjuakseen VOC rakensi Fort Nassaun Banda Neiraan. 104

Oldenbarnevelt oli jälleen tukalassa tilanteessa. Hän ei halunnut ärsyttää Englantia, jolta saattoi saada tukea jos konflikti Espanjaa vastaan kiihtyisi. Toisaalta Hollannin maakunta ei voinut hyväksyä heidän asemansa heikkenemistä maustesaarilla. 104

Hugo Grotius, joka oli 1609 julistanut merten vapautta, läksytti nyt englantilaisia siitä, että he kehtasivat tunkeutua markkinoille, jotka hollantilaiset olivat verellä ja suurin menetyksin kaapanneet portugalilaisilta. Hollantilaisten ja englantilaisten keskinäiset neuvottelut eivät tältä pohjalta johtaneet mihinkään, vaan konflikti Aasiassa yltyi ja taistelu syttyi Bantamissa, kun englantilaiset yhdessä paikallisen sulttaanin kanssa piirittivät hollantilaisten Bataviaksi ristimää tukikohtaa. 105

VOC: uusi kenraalikuvernööri Jan Pietersz. Coen oli edeltäjiään aggressiivisemman strategian suosija, ja hänen onnistui vapauttaa Batavia minkä lisäksi hän sai monia englantilaislaivoja kaapattua Javan pohjoisrannikolla. 105

Englantilaiset kuitenkin pitivät asemansa Bantamissa, epävarmasti Bandasissa ja monissa paikoissa Sumatralla. Heren XVII oli erittäin huolestunut konfliktin laajenemisesta alueella. Aselepo oli kulumassa loppuun ja Heren XVII pelkäsi VOC:n joutuvan konfliktiin sekä englantilaisia että iberialaisia vastaan samaan aikaan. VOC:n johdon mielestä joko yhdistyminen Englannin Itä-Intian komppanian kanssa tai vähintään jonkinlainen sopimus heidän kanssaan oli tarpeellinen, jotta molempien voittoja syövä kilpailu saataisiin kuriin. 105

è ”The VOC’s idea of an equitable compromise was that the English should receive 20 per cent of the traffic and the Dutch be assigned 80 per cent.” No ei jostain syystä kelvannut briteille! 105

“In the end, the VOC settled for a loose treaty of collaboration and an English promise to help pay the defence costs of the Dutch bases. Under this accord, the English were assigned one-third of the traffic in fine spices, as against two-thirds for the Dutch, and a free hand in pepper.” 105-6

Aselevon aikana hollantilaisten asema Itä-Intiassa siis heikkeni, ja VOC luopui lopulta tavoitteestaan monopolisoida Indonesian saariston maustekauppa saadakseen konfliktin englantilaisten kanssa loppumaan. 106

The Carribean and Brazil

Aselevon vaikutukset hollantilaisten asemaan trooppisessa Amerikassa oli dramaattinen. Friisialaiset suolalaivat eivät aselevon aikana kulkeneet alueelle, tupakan viljelyn kieltäminen Venezuelassa oli suuri takaisku hollantilaisille ja aselevon aikana iberialaiset vahvistivat otettaan alueesta ja hävittivät alankomaalaisten linnoituksia. 106-7

Brasilian sokerin ja väriaineiden tuonti YP:n entrepotiin kiihtyi, mutta se oli lähes täysin epäsuoraa kauppaa joka kulki Lissabonin ja muiden P-Portugalin satamien kautta.

è Hollantilaisten tunkeutuminen trooppiseen Amerikkaan oli hyvällä mallilla juuri ennen aselevon solmimista, ja aselevon aikana iberialaiset hallitsivat ja valvoivat kolonioitaan tehokkaasti estäen pohjois-eurooppalaisten taloudellisen vallan kasvun alueella. Hollantilaiset kauppiaat ymmärsivät, että he voisivat saada tukevamman jalansijan alueella vain yhdistämällä resurssinsa, mutta Oldenbarneveltin kukistumisen jälkeenkään Morits ei sallinut WIC:n perustamista ennen kuin aselepo raukesi, sillä WIC:n perustaminen aselevon aikana olisi vääjäämättä johtanut sodan puhkeamiseen.

 

New monopolies and trading companies

Aselevon aikana erilaisia kauppakomppanioita perustettiin paljon.

”What recent events taught the Dutch merchant elite was that, if they were to achieve trade supremacy outside Europe, they had to combine commercial dexterity, and cost competitiveness, with monopolistic structures designed to restrict competition among the Dutch and block foreign rivals.” 109

Monopolioikeuksia haettiin ja myönnettiin usein sillä perusteella, että markkinoiden ja kaupallisten yhteyksien avaaminen aivan uudelle alueelle oli vaarallista ja hyvin riskipitoista yrittäjälle. Monopolioikeuksia myönnettiin, mutta ne eivät olleet ikuisia vaan tietyn ennalta määrätyn keston pituisia. 109

Aselevon aikana perustettiin kaksi valtiolta toimilupansa saanutta kauppakomppaniaa, New Netherland Company ja Northern Company, molemmat vuonna 1614. 109

New Netherland Company on loistoesimerkki  kartellien perustamisesta kilpailun eliminoimiseksi ja voittotasojen takaamiseksi. Hollantilaiset osallistuivat Pohjois-Amerikan kauppaan myöhään, vasta 1610-luvuna alussa, ja aluksi turkiskauppaa Manhattanin alueen intiaanien kanssa kävi joukko amsterdamilaisia kauppiaita, jotka tekivät suuria voittoja. Pian kuitenkin apajille saapui toinenkin ryhmä, ja pian vielä kolmaskin – intiaanit pystyivät pyytämään paljon lisää kirveitä ja muita tuotteita maksuksi toimittamistaan turkiksista. à kauppiaiden oli kannattavaa muodostaa yhtenäinen komppania 109-10

Northern Company keskittyi valaanpyyntiin pohjoisilla vesillä ja se kilpaili mm. englantilaisten kanssa. Komppania jäi suhteellisen lyhytikäiseksi, mutta sillä oli merkitystä YP:n entrepotin hegemonian kehityksen kannalta, koska valaanrasva oli tärkeä hyödyke 1600-luvulla ja komppania sai pohjoiset vedet haltuunsa syrjäyttämällä englantilaiset. 111-12

Zeeland during the Truce

Fleemiläisten satamien saarron lopettaminen aselevon aikana oli Seelannille taloudellisesti kova isku.

”To encourage the growth of the trade through Ostend and Dunkirk, the regime in Brussels declined to reduce the wartime tolls on its side on river traffic entering from Dutch territory, while simultaneously offering low tariffs in the Flemish seaports. Efforts were made to improve the canals linking the Flemish ports with Bruges, Ghent, and Antwerp, the main centres of commerce and industry. Consequently, the South Netherlands’ imports and exports by sea were diverted, as from 1609, from Zeeland to Flemish coast.” 113

Seelannin taloudellisen aseman heikentyminen tunnustettiin YP:ssa, ja maakunnan verokiintiötä tasavallan veroista kevennettiin.

Industry    

Itämereltä tasavaltaan tuodusta puusta valtaosa meni laivatelakoille, Skandinaviaan, Puolaan ja Venäjälle viety suola hienonnettiin suolatehtaissa mutta muuten bulkkitavaran rahtaus ei liiemmin tarvinnut tai hyödyttänyt tasavallan teollisuutta. Rich tradesin kohdalla tilanne oli kuitenkin toinen ja arvotuotteiden kauppa stimuloi teollista sektoria. 114

”Supremacy over the trade in textiles, dyestuffs, copper goods, sugar, jewellery, and whale products was out of question without the right finishing techniques to process and prepare these products for the market.” 114

YP:n pieni maa-alue ja vähäiset luonnonresurssit varmistivat sen, ettei se millään yltänyt esim. tekstiiliteollisuudessa samoihin volyymeihin 1600-luvun aikana kuin Englanti ja Ranska Kiinasta ja Intiasta puhumattakaan, mutta tietyillä sofistikoitunutta tuotantotapaa ja harvinaisia raaka-aineita edellyttäneillä teollisuudenaloilla YP oli maailman tehokkain tuottaja. 115

Esim. linssien hionta, väriaineiden tuotanto, tupakan sekoittaminen, timanttien leikkaaminen ja hiominen, valaanrasvan jalostaminen ja tietyn aikaa myös sokerin hienontaminen olivat aloja, joita hollantilaiset hallitsivat. Myös erikoistuneet tekniikat ja tuotteiden korkea laatu olivat tärkeitä tekijöitä tasavallan teollisuudelle ja sitä kautta YP:n kaupallisen verkoston toiminnalle ja hegemonialle. Esimerkiksi YP:n provinssit eivät tuottaneet lähellekään yhtä paljon pellavaa kuin Ranskassa, Saksassa tai Etelä-Alankomaissa tuotettiin, mutta Haarlemissa pellavaa värjättiin niin laadukkaasti, ettei muualla maailmassa päästy lähellekään yhtä hyvää tulosta. Myös englantilaista kangasta tuotiin Hollantiin värjättäväksi, koska Hollannissa värjäyksen laatu oli parempaa kuin Englannissa. 115

Sitä mukaa kuin YP:n kauppajärjestelmä levisi uusille alueille ja otti uusia markkinoita haltuunsa, myös uusia teollisuudenaloja syntyi kotimaahan. Esim. sen jälkeen kun hollantilaiset saivat Ruotsin kuparin markkinat haltuunsa 1613-14, perustettiin Amsterdamiin, Dordrechtiin ja Utrechtiin kuparimyllyjä, joihin tuotiin osaamista Saksasta. 116

Espanjan asettaman kauppasaarron loppumisen jälkeen myös Hollannin sokerijalostusteollisuus koki nousukauden, kun hollantilaiset ottivat haltuunsa Portugalin suolan laivaamisen Pohjois-Eurooppaan. 116

Hollantilaiset tekstiiliteollisuuden ja ylipäätään sen kaiken manufaktuurituotannon kilpailukyky 1600-luvun alkupuolella on hämmästyttävää erityisesti siksi, että Hollannissa palkkakustannukset olivat paljon korkeampia kuin Englannissa, Saksassa ja Flanderissa. Vaikka hollantilaistehtailija joutui maksamaan työläisilleen tuplapalkkaa suhteessa kilpailijoihin, häntä hyödytti Hollannin entrepotin raaka-aineiden ja puolijalosteiden saatavuus sekä tuotannon tekninen taidokkuus niin paljon, että hän pystyi korkeista palkkakustannuksista huolimatta päihittämään ulkomaiset kilpailijansa. 117

”…the lowering of Dutch tariffs and shipping costs in 1609, and the resumption of the flow of Ibero-American dyestuffs such as indigo, cochineal, and Brazil wood to Amsterdam, lent added impetus to the Dutch dyeing and finishing industries.” 117

è tämän Hollannin nousun sai kokea nahoissaan erityisesti Englanti, jonka osuus Itämeren markkinoista laski kun Hollannin tuotteet valtasivat markkinoita. Hollannin ja Englannin taloudelliset intressit törmäsivät toisiinsa monilla eri markkinoilla, eikä sodan puhkeaminen olisi ollut ihme. Englannin hallinto päätti kuitenkin jättää taistelun ratkaistavaksi talouden, ei sodan keinoin.

Englannin ratkaisu oli Cockayne projekti, eli värjäämättömän kankaan vientikielto Hollantiin. Projekti toimi alkuun ja iski Hollannin tekstiilikauppaan, mutta 1614 States General kosti kieltämällä värjättyjen kankaiden tuonnin tasavaltaan, mikä iski kovaa Englannin tekstiiliteollisuuteen ja 1616 Jaakko I:n ministerit olivat valmiita antautumaan Hollannin talousmahdin edessä. 119

1617 Englanti salli taas värjäämättömän kankaan viennin Hollantiin, mutta yleissäädyt pitivät värjättyjen kankaiden tuontikiellon voimassa. à Hollannin eliittikauppiaiden – tässä tapauksessa kartellin muodostaneiden kankaan ostajien – ja liittovaltion yhteistyö oli osoittanut maailmalle taloudellisen mahtinsa. 119-20

1620 Hollannin kauppajärjestelmä oli saavuttanut ensimmäisen zeniittinsä, eikä maan teollisuuden kapasiteetti olisi enää sallinut paljon suurempaa maailmanmarkkinoiden haltuunottoa. Seuraava vaihe (Phase Three) olikin stagnaation aikakausi, joka johtui Espanjan aloittamasta uudesta poliittistaloudellisesta offensiivista.        

120

 

5. The Dutch and the Crisis of the World Economy, 1621-1647

The resumption of the Dutch-Spanish conflict

Vuoden 1620 paikkeilla 1400-luvun lopulta alkanut maailmantalouden ekspansio tuli päätökseensä. Ajanjakso 1621-1647 (Phase Three) oli YP:lle taloudellisesti stagnaation ja uudelleen rakenteistumisen aikaa. 121

1600-luvun alkupuolen maailmantalouden stagnaatiota on selitetty monella tapaa. Ehkä vaikutusvaltaisin selitys on ollut Braudelin näkemys, jonka mukaan Euroopan maatalouden tuotanto ei pysynyt väestönkasvun tahdissa ja elämän materiaaliset edellytykset heikkenivät – secular trend -selitys

Israel ei selitä 1600-luvun alkupuolen talouden stagnaatiota talouden sisäisillä kehityskuluilla, vaan näkee sen johtuneen poliittista tekijöistä, tarkemmin sanottuna 30-vuotisesta sodasta. 30-vuotinen sota oli aiempia sotia tuhoisampi, sitä käytiin veroja ja ruokaa, hevosia ja karjaa kuluttaneilla vakituisilla armeijoilla, ja sodan aikana kauppasaarrot yms. haittasivat suuresti kaupankäyntiä, sodan taloudelliset vaikutukset olivat valtavia ja ulottuivat laajalle. Israel ihmettelee, miten vähän painoarvoa sodalle on annettu 1600-luvun stagnaation selittäjänä. 124

è kaksi koulukuntaa, jotka selittävät eri tavoin stagnaation syitä: Braudelin koulukunta, joka näkee sen puhtaasti taloudellisena ilmiönä, ja Israelin koulukunta, joka näkee syynä suurvaltapolitiikan ja tuhoisan 30-vuotisen sodan

 Aikakauden tärkein poliittinen ”tapahtuma” oli Espanjan ja Yhdistyneiden provinssien vihollisuuksien jatkuminen vuonna 1621, joka merkkaa Israelille Hollannin maailmankaupan hegemonian kolmatta vaihetta. 124

1621 Philip IV asetti uudelleen perusteellisen kauppasaarron Hollannin laivoille, tavaroille ja varoille Iberiaan ja myös Espanjan Etelä-Italiaan. Espanjan laivasto ja flaamilaiset merirosvot aloittivat taas hollantilaisten laivojen kimppuun käymisen. YP puolestaan esti kaupallisen merenkulun Etelä-Alankomaihin ja sääti taas vuoden 1603 sotatariffin Flanderin tekstiilituonnille. 124-125

Filipin kauppasaarrolla oli tietenkin valtavat vaikutukset YP:lle, toisin kuin Braudel väittää. 1621 kaikki hollantilaislaivat poistuivat Espanjan ja Portugalin satamista huhtikuussa 1621 eivätkä enää palanneet sen jälkeen. Hollannin ja Iberian välinen kauppa siis tyrehtyi lähes olemattomiin vireiden aselepovuosien jälkeen, ja vasta Portugalin itsenäistyttyä Espanjasta 1640 alkoivat hollantilaislaivat taas purjehtia sen satamiin, mutta Espanjan asettama saarto oli voimassa vuoteen 1647 saakka. 125

Hansakaupungit ja englantilaiset ottivat Iberian ja Pohjois-Euroopan välisen rahtauksen haltuunsa, mutta ne eivät pystyneet rahtaamaan pienemmillä laivoillaan samaa tavaravolyymia mihin hollantilaiset olivat pystyneet. 127

Iberialaiset ja ibero-amerikkalaiset tuotteet olivat olleet alusta lähtien tärkeitä Hollannin kauppajärjestelmän kannalta. Välimeren viinien, oliivien ja hedelmien kauppa voitiin ehkä jättää englantilaisten ja hansakauppiaiden haltuun ilman suurempia menetyksiä ja Iberian suola voitiin ehkä korvata Karibian suolalla, mutta hopeaa hollantilaiset eivät saaneet oikein mistään muualta kuin Espanjasta. 130

Meksikon ja Perun kultaa kulki kauppasaarron aikana yhä Espanjasta Hollantiin, mutta sitä piti tuoda epäsuoraan mm. Calaisn, Hampurin ja Antwerpenin kautta, mikä oli tietenkin kallista ja nosti hopean hintaa Amsterdamin pörssissä. Jalometallin vähyys vaikeutti koko YP:n kauppajärjestelmän toimintaa. Etenkin VOC oli pulassa, sillä se tarvitsi paljon jalometalleja ja Indonesiassa paikalliset olivat alkaneet suosia maksua espanjalaisessa metallirahassa (pieces of eight) ja vain pieni osa Hollantiin virranneesta jalometallista tuli espanjalaisten kolikkojen muodossa. 130-31

Hollantilaiset suurkauppiaat etsivät keinoja harjoittaa salaista Iberian kauppaa ja keinoja ja reittejä löytyi. Ranskan Calaisn ja Bayennen kautta kulki hollantilaiskauppiaiden tuotteita Espanjaan ja maksuksi saatiin hopeaa ja villaa. 131

Tehostaakseen kauppasaarron toimeenpanon tehokkuutta Philip IV perusti uuden tarkastuselimen, joka valvoi kaupankäyntiä ja tarkasti laivojen lasteja Espanjan satamissa. 1624 perustetulla Almirantazgolla oli 1626 66 tarkastajaa Andalusian satamissa ja tarkastajien palkkiot maksettiin takavarikoiduista tuotteista.      132

Almirantzago takavarikoi kaikki lastit ja tuotteet joiden se epäili olevan hollantilaisomisteisia tai tulevan Hollannista – jos sertifikaatit olivat epäselviä, tarkastajat olivat hyvin taipuvaisia tekemään takavarikoita. Tämä virkaintoisuus ja alttius väärinkäytöksille vähensi esim. hansakauppiaiden intoa lähettää laivoja espanjalaissatamiin, koska mahdollisuus takavarikoinnille oli aina olemassa vaikka sertifikaatit olisi hansasatamassa allekirjoittanut Espanjan kruunun agentti! 133-34

Kauppasaarron lisäksi Espanja hyökkäsi Hollannin kauppajärjestelmää vastaan hyökkäämällä sen kauppalaivoja vastaan. Dunkirkistä operoi uusi kuninkaallinen armada ja sitä avustivat flaamilaiset merirosvot, ja yhdessä ne upottivat satoja hollantilaisaluksia 1620-luvun lopulla, mikä johti hollantilaisten laivojen rahti- ja vakuutusmaksujen jyrkkään nousuun, jolla oli vakavia vaikutuksia hollantilaisten kaupankäynnille kaikilla Euroopan vesillä. 135

è kauppasaarto, Almirantzago ja kauppalaivojen upottaminen pakottivat hollantilaiset taas järjestelemään kauppajärjestelmänsä uudelleen, kun aselevon aikakauden vireä kauppa ja talouskasvu muuttuivat talouden supistumiseen ja moni ennen kukoistanut kauppareitti sulkeutui hollantilaisilta lähes kokonaan 136

1614-1620 1005 hollantilaislaivaa purjehti Itämereltä Välimerelle. 1621-27 määrä tippui 52:een! 136

Portugalin suolan menetys sai hollantilaiset suolakauppiaat etsimään korvaavaa suolaa Karibiasta, ja 1621 Punta de Arayaan purjehti länsi-friisialainen laivasto hakemaan suolaa, mutta kun he palasivat seuraavana vuonna, he havaitsivat espanjalaisten rakentaneen valtavan linnoituksen estämään pääsyn laguuniin. 138

”The Dutch lost the battle for Carribean salt and this, in turn, inevitably had major adverse consequences for both the Baltic carrying trade and herring fishery.” 138

Sillin kalastuksen supistuminen oli yksi vakavimpia takaiskuja joita Hollannin kauppajärjestelmä koki vaihe III:n aikana. Kalastuslaivaston pieneneminen ja vientiin menneen sillin määrän romahtaminen johtuivat pääasiassa suolan saannin vaikeudesta ja sen korkeasta hinnasta. Myös Espanjan Dunkirkista käsin tekemät hyökkäykset Hollannin kalastuslaivastoa vastaan olivat tuhoisia Hollannin kalateollisuuden kannalta. 138-9     

The Baltic

Vaihe III:n aikana Hampuri syrjäytti Amsterdamin linkkinä Itämeren ja espanjalaisen maailman välillä. Sen suuret laivastot veivät Espanjaan laivanrakennustarvikkeita Itämereltä ja toivat takaisin kalliita iberalais-amerikkalaisia tuotteita, esim. väriaineita ja jalometalleja. 141

Vaikka Hollanti menetti prosentuaalista osuuttaan Itämeren kaupasta, se kuitenkin onnistui kolmannen vaiheen aikana tiukentamaan otettaan Itämeren talouselämästä, sillä se hallitsi lähes täysin mausteiden vientiä Itämeren alueelle, vaikka menetti hieman osuuttaan bulkin rahtauksesta. Myös kankaiden viennissä hollantilaiset ottivat Englannin kiinni 1620-luvun aikana. 1620-luvulla englantilaiset veivät arvokkaampia kangastuotteita Itämerelle, mutta 1640-luvulla hollantilaiset hallitsivat Itämeren kangaskauppaa sekä määrässä että laadussa. 143

Kun vihollisuudet Espanjan kanssa jatkuivat, Hollannin oli entistä vaikeampi varustaa sotalaivoja turvaamaan sen kaupallisia intressejä Itämerellä. Habsburgit olivat rakentamassa uutta Itämeren armadaa Wismarissa  ja Itämerelle oli vaarassa muodostua katolinen hegemonia Espanjan, Itävallan ja Puolan toimiessa yhdessä. Hollanti näki tässä tilanteessa Kustaa Aadolfin Ruotsin ainoana mahdollisena liittolaisena. 144-45

Kun viljan hinta lähti nousuun Amsterdamissa, hollantilaiset kauppiaat varustivat kymmeniä laivoja ostamaan viljaa Arkangelista. Hollannin Itämeren viljantuonti alkoi kuitenkin elpyä 1630-luvun alussa. Tuohon aikaan myös suurten protestanttisten armeijoiden läsnäolo Pohjois-Saksassa loi suurta kysyntää erilaisille tuotteille, joiden hankkimisen hollantilaiset ottivat nopeasti haltuunsa. Pienet hollantilaislaivat erityisesti Friisinmaalta toimittivat lihaa, kalaa, viljaa ja maitotuotteita sekä tupakkaa Hampuriin, Bremeniin, Stettiniin ja muihin satamiin, joista tuotteet kuljetettiin jokia pitkin armeijoille. 145

Pian Tanska heittäytyi taas hankalaksi. Se oli solminut rauhan Espanjan ja Itävallan kanssa ja aloitti vihamielisyydet Ruotsia ja Hollantia vastaan. Tanska alkoi merkantilistiseen yhteistyöhön Espanjan kanssa ja maat solmivat taloudellisen yhteistyösopimuksen, jossa Tanska lupasi yhteistyössä Almirantzagon kanssa kitkeä hollantilaista salakuljetusta Iberian maihin. Vastapalveluksena Tanska-Norja sai hyvin ehdoin rahdata tavaraa Iberian maihin. 146    

Kristian IV palautti vuosien 1613-14 provokatiiviset salmitullit, joilla hän haastoi tietoisesti Hollannin hegemoniaa Itämeren kaupassa. Kristian laski sen varaan, että Dunkirkin operaatioiden takia Hollanti ei voisi käyttää sotalaivastoaan Itämerellä eikä taipunut Hollannin vaatimuksiin tullien alentamisesta. 146-7

1641 Espanja ja Tanska solmivat uuden yhteistyösopimuksen, joka oli avoimesti suunnattu hollantilaisten intressejä vastaan. 147

Kustaa Aadolf kyllästyi Tanskan juoniin ja 1643 Ruotsi keskeytti hetkeksi sodankäyntinsä Saksassa ja hyökkäsi Tanskaan ja valloitti Juutinmaan. States General ei kuitenkaan saanut lähetettyä laivastoa tukemaan Ruotsia, lähinnä eteläisten maakuntien haluttomuuden takia, sillä niillä ei ollut intressejä Itämeren kaupassa. Tämä passiivisuus kostautui, kun Tanskan ja Ruotsin solmittua rauhan 1644 Ruotsi ei luvannut hollantilaisille alempia tullimaksuja, sillä nämä eivät olleet tehneet mitään liittolaisensa hyväksi. Hollannin maakuntakokouksessa kuohui, ja Hollanti sai muut maakunnat suostumaan kompromissiin. YP:n laivasto pysyi asemissaan, mutta valtio varusti tilapäislaivaston, joka purjehti läpi Tanskan salmien saattaen kauppalaivoja ja kieltäytyi maksamasta lainkaan tulleja Tanskalle. Kristian katseli linnastaan voimattomana suuren laivaston purjehtivan ohitseen eikä hän uskaltanut tehdä mitään. 148-9

Kristianopelin sopimuksessa hollantilaislaivojen maksamia tulleja alennettiin hollantilaisten vaatimalle tasolle, hollantilaislaivat vapautettiin tanskalaisviranomaisten tarkastuksilta eivätkä hollantilaiset joutuneet maksamaan Elben tullia Glukstadissa. Voimannäytöllään Hollanti varmisti itselleen sopimuksen, joka muodosti perustan sen hegemonialle Itämerellä loppuvuosisadaksi asti. Kuitenkin hollantilaiset Itämeren kauppaa harjoittaneet kauppiaat eivät olleet täysin tyytyväisiä, ja he uskoivat että vieläkin paremmat ehdot olisi saatu kiristettyä jos valtio olisi ollut aiemmin aloitteellinen Tanskaa vastaan.

 

The Mediterrenean

Jos Itämerellä hollantilaisten asema markkinoilla heikkeni tämän vaiheen aikana, se lähes romahti Välimerellä.

 

The West India Company

WIC:ta ei päästy perustamaan heti 1621 vihollisuuksien Espanjan kanssa jatkuessa, vaan 1621-3 komppanian perustamista hidasti kolmen länsi-friisialaisen kaupungin vastustus, jotka olivat hallinneet Karibian suolan tuontia ja eivät halunneet luovuttaa suolan monopolia WIC:lle. 157

WIC perustettiin haastavaan aikaan, kun YP:n kauppajärjestelmä oli kohdannut ensimmäiset takaiskunsa nopean kehityksensä jälkeen ja yleiseurooppalainen lama oli juuri alkamassa. WIC vetosi kotimaan yleisöön, että YP:n kauppajärjestelmä voisi kukoistaa pitkällä tähtäimellä vain luomalla asutettuja ja linnoitettuja kolonioita sekä valtaamalla markkinoita, mutta yleisö ei oikein ostanut näitä argumentteja ja tarvittavan alkupääoman kasaaminen komppanian perustamiseksi kesti pitkään. 157

Varsinkin Hollannissa moni suurkauppias sijoitti komppaniaan vain hyvin pieniä summia tai ei lainkaan. Myös monissa satamakaupungeissa sijoitusinto jäi vähäiseksi, samoin kuin keskiluokkien kohdalla. Kuitenkin monet sisämaan kaupungit, joissa ei ollut ensikäden tietoa merenkulusta puhumattakaan Länsi-Intiasta, sijoittivat innokkaasti hankkeeseen jonka nähtiin tuottavan suuria rahallisia voittoja ja olevan myös luonteeltaan uskonnollista Espanjaa vastaan käytävää jumalaista taistelua(esim. Leidenin jyrkän kalvinistinen vroedschap ajatteli näin). 158

”Although 40 per cent of the Company’s starting capital was lodged in the Amsterdam Chamber, it is evident that Amsterdam’s own contribution was remarkably modest, constituting at most only around 20 per cent of the total. Like the VOC, the WIC was a federal, joint-stock concern, built out of a federation of regional chambers set up, supervised, and guaranteed by the States General, which also provided a regular annual subsidy. Each chamber kept its own books, capital, and accounts and had its own fixed quota of trading operations and voting power.” 159

Äänet jakautuivat komppanian sisällä siten, että Hollannin kamari sai 4/9 ääntä, Seelannin kamari 2/9 ja lopuilla kamareille jäi yhdet äänet. Heren XIX:n eli komppanian johtajiston paikoista Amsterdam sai 8/19 paikkaa, Seelanti neljä ja loput kolme kamaria kaksi paikkaa kukin, ja yhdeksännentoista johtajan nimitti YP:n yleissäätykokous. Johtajat olivat luonnollisesti suurkauppiaita ja vaikutusvaltaisia regenttejä. 160

Komppanian ensimmäinen operaatio oli fiasko. WIC valloitti Bahian kaupungin Brasiliassa 1624 mutta menetti sen heti seuraavana vuonna espanjalais-portugalilaiselle armadalle. Komppania ajettiin pois Puerto Ricosta ja se menetti myös linnoituksensa Amazonin suistossa. 160

Guinean kultakauppa oli kuitenkin erittäin tuottoisaa komppanialle, ja komppanian monopoli tähän kauppaan vakautti ja laski hintaa, jota hollantilaiset maksoivat kuparituotteina afrikkalaisille kullasta. 161

Guinean kultakaupan lisäksi komppanialla ei ollut juuri muuta arvoa kuin sen hyökkäily esnpanjalaisten ja portugalilaisten laivojen kimppuun. 161

Tämä ryöstötalous oli parhaillaan erittäin tuottavaa ja tuottoisin ryöstö oli 1628 suoritettu meksikolaisen aarrelaivaston ryöstä Kuuban rannikolla, josta komppania nettosi yli 11 miljoonaa guilderia, eli yhtä paljon kuin komppania nettosi 13 vuodessa Guinean kultakaupasta. 162

WIC:lla oli kuitenkin valtavat menot ja se ei millään päässyt voitolliseksi, ja 1630-luvulla sen osakkeiden arvo oli enää 60% lähtöarvosta. 162

1634 asetelmat alkoivat vihdoin parantua, kun komppania sai vallattua asemia portugalilaisilta Brasiliassa. Suuria osia maasta alistettiin ja linnoitettiin ja sokerin tuotanto hollantilaisten valvonnassa jatkui alueella. 1634-36 sokerin, puun ja tupakan vienti Alankomaiden Brasiliasta olivat nousseet niin suuriksi, että komppania näytti vihdoin täyttävän tehtävänsä YP:n maailmankauppahegemonian tukemisessa. WIC:n ansiosta hollantilaiset hallitsivat ensimmäistä kertaa kansainvälistä sokerikauppaa ja sen seurauksena Atlantin orjakauppaa. 162-3

1633-1644 välillä komppanian työntekijöiden määrä nousi 6000 yli 10000. 1637 WIC onnistui vihdoinkin valloittamaan Elminan, mikä korvasi Fort Nassaun komppanian päätukikohtana kultarannikolla. 1640-l alussa WIC:n joukot lähes eliminoivat portugalilaiset Länsi-Afrikasta. 163

Ensimmäisen ja viimeisen Alankomaiden Brasilian kuvernöörikenraalin, kreivi Maurtis Nassau-Siegenin hallintokaudella 1637-44 WIC:n mahti Brasiliassa nousi zeniittiinsä. 163

Komppanian sisällä käytiin kiivasta väittelyä siitä, pitäisikö komppanian pitää Brasilian kaupan monopoli vai avata joitakin markkinoita myös yksityisille YP:n kauppiaille, jotta kaupallinen aktiivisuus alueella saataisiin kasvamaan ja maahan saataisiin ehkä uusia asukkaita asuttamaan kolonioita. Johan Maurits oli vakuuttunut tarpeesta saada kolonioihin lisää asukkaita, joten hän päätyi kannattamaan vapaakauppapolitiikkaa. 163-4

Huhtikuussa 1638 – Seelannin voimakkaasti vastustaessa – komppania piti itsellään monopolin orjiin, väriaineisiin ja ammuksiin, mutta avasi sokeri- ja tupakkakaupan halukkaille kauppiaille veroja ja erilaisia maksuja vastaan. Amsterdamin sefardijuutalaisten yhteisö otti valtaosan avatusta kaupasta haltuunsa, ja heitä muutti sadoittain Brasiliaan. 164

Sefardijuutalaiset, jotka tunsivat hyvin portugalilaiset ja sokerikaupan, olivat menettäneet rooliaan YP:n kauppajärjestelmässä 1621 Espanjan asettaman kauppasaarron takia, mutta nyt he löysivät WIC:sta ja Brasiliasta uuden keskeisen tärkeän roolin itselleen osana YP:n maailmankaupan hegemoniaa. 165

WIC menestyi Brasiliassa ja Länsi-Afrikassa, mutta Karibialla sen epäonnistumiset jatkuivat. 1634 WIC:n joukot valtasivat Curacaon erinomaisine satamineen sekä kaksi naapurisaarta, jotka olivat aivan lähellä espanjalaisen Amerikan mannerta. Tätä parempaa sijaintia Venezuelan ja Uuden Granadan kauppaan sekaantumiselle ei ollut olemassa, mutta Espanjan kruunun ote sen siirtomaa-asukkaista osoittautui liian voimakkaaksi.  Vuosikymmen valtaamisensa jälkeen Curacao tuotti tappiota linnoituskulujensa takia ja jotkut WIC:n johtajista harkitsivat saaresta saarista luopumista kulujen karsimiseksi. 165

WIC ei kuitenkaan päässyt irti pakkomielteestään espanjalaisen Amerikan kaupan auki murtamisesta, ja komppania lähetti joukkoja Brasiliasta Karibialle hyökkäämään espanjalaisten kimppuun. Myös retkikunta Chilen eteläkärkeen lähetettiin. 167

”Paring down the Dutch forces in Brazil for the sake of high-risk schemes in the Caribbean and Spanish America proved to be a major strategic blunder.” 167

1640 Portugali voitti vapautensa Espanjasta ja Portugali ehdotti YP:lle pitkän tulitauon solmimista 1641 lähes koko tasavalta Seelantia lukuun ottamatta kannatti rauhaa. WIC ei kuitenkaan ollut aselevon kannalla, sillä se olisi tarkoittanut ekspansion lopettamista Brasiliassa ja tuottoisan portugalilaislaivoihin kohdistetun ryöstökampanjan lopettamista Etelä-Atlantilla.   167

Keskeisin seuraus Portugalin ja YP:n aselevosta WIC:lle koski sitä, että komppania joutui lopettamaan sekaantumisensa portugalilaisten Brasiliasta Eurooppaan vietyyn sokeriin. Tämä johti Etelä-Brasilian portugalilaisen sokerin viljelyn virkoamiseen ja kovaan kilpailuun Euroopan markkinoilla, joka laski sokerin hintaa. 1643 mennessä nämä kehityskulut ja komppanian epäonnistumiset Karibialla laskivat WIC:n osakkeiden hintoja entisestään. Maaliskuussa 1634 osakkeen hinta oli enää 68% alkuperäisestä arvosta. 167-8

Pahin oli kuitenkin vasta edessä. Portugalilaisten onnen kääntyminen Etelä-Brasiliassa ja Portugalin itsenäistymisen synnyttämä innostus saivat monet Alankomaiden Brasiliassa eläneet portugalilaisvieljelijät, jotka olivat pahasti velkaantuneita sefardijuutalaisille, kapinoimaan ja polttamaan sokeriviljelmiä. Hollantilaiset ja juutalaiset vetäytyivät linnoituksiin. Komppanialla oli sokeri- ja puutavaravarastoja tarpeeksi, jotta kauppa kävi vuoden 1646 loppuun asti kunnes se romahti.   168

”Within months Netherlands Brazil had been reduced from an immense asset furnishing the Dutch entrepot with many millions of guilders worth of sugar, dyewood, and tobacco per year into a costly liability saddled with vast military expenses. The revolt of the Portuguese Catholics in Netherlands Brazil was a shattering blow from which the Company never really recovered.” 168

WIC joutui lopulta muuttamaan strategiaansa ja koko olemassaolon tarkoitustaan sotilaallis-kaupallisesta koneistosta rauhanomaiseksi kauppaorganisaatioksi, joka kävi kauppaa ja varusti muiden valtojen kolonioita. 170

 

Dutch expansion in Asia

1621 sodan jatkuminen Espanjan kanssa aloitti VOC:n uuden ekspansion Aasiassa. VOC:lle tuotti ongelmia hopean heikko saatavuus, sillä se käytti hopeaa maksuvälineenä Aasiassa. 80-vuotisen sodan jatkuminen luonnollisesti vähensi espanjalaisen hopean virtaa Amsterdamin entrepotiin ja nosti hopean hintaa. Tämä tapahtui juuri sillä hetkellä kun VOC:n sotilaallisten ja kaupallisten operaatioiden piti laajentua huomattavasti. 171

  

VOC:n kenraalikuvernööri Coen käänsi katseena Itä-Aasian ja erityisesti Japaniin, joka oli Espanjalle toinen hopean lähde. Kiinan ja Japanin väliseen silkkikauppaan eurooppalaiset eivät oikein millään päässeet tunkeutumaan, vaan se pysyi paikallisten kauppiaiden välisenä toimintana. Lopulta Shogunin määräys, joka kielsi japanilaisia poistumasta kotimaastaan, avasi muille mahdollisuuden toimia Japanin ja Kiinan välisillä markkinoilla. Englantilaisten ja iberialaisten käännytystyö ärsytti japanilaisia, joten hollantilaiset varoivat visusti puhumasta uskonnosta ja Japani salli lopulta ainoana eurooppalaisena valtiona hollantilaisille kauppaoikeudet. Hollantilaiset pistettiin asumaan pienelle saarelle Nagasakin lähellä, josta he eivät saaneet poistua. 171-2

”The Dutch were left with a unique advantage in having access to Japan. But, if they were to exploit their opportunity, they had to supply what the Japanese market required, namely Chinese commodities, in particular silks; and it was precisely here that the VOC faced a serious difficulty.” 172

Angered by the way the Dutch interfered with Chinese traders attempting to buy pepper and spices in Java and Sumatra, the Chinese court preferred to deal with the Portuguese and Spanish. 172

Kiinan markkinat olivat siis suljettuja hollantilaisille, joten hollantilaiset päättivät tunkeutua niille väkivaltaisesti. Ensimmäinen askel oli lähettää englantilais-hollantilainen laivasaattue saartamaan espanjalaiset Manilaan. Seuraavaksi Coen lähetti 1622 pelkästään hollantilaisista koostuneen laivaston valtaamaan portugalilaisten tukikohdan Macaossa. Operaatio ei onnistunut ja Kiinan keisari oli entistäkin vihaisempi. Coen päätti turvautua kiinalaisen laivauksen tuhoamiseen Kiinan etelärannikolla – viesti oli selvä, joko keisari antaisi hollantilaisten hoitaa Kiinan ulkomaankaupan rahtaamisen, tai Kiinan ulkomaankauppa tuhottaisiin kokonaan. Lopulta keisari päätti luovuttaa ja hollantilaisille annettiin lupa perustaa pysyvä aseistettu kauppapaikka, Fort Zeelandia, Taiwaniin. 173

VOC:n strategiaan kuului myös Portugalin kauppaimperiumin kimppuun hyökkääminen estämällä tuotteiden kulku länteen. Englantilaisten tukemia laivastoja lähetettiin Bataviasta saartamaan Goaa ja Malaccaa, jotta mausteet eivät pääsisi lähtemään Lissaboniin ja Portugalin osuus Euroopan maustemarkkinoista pienenisi. Coenin taktiikka onnistui, mutta sen toteuttaminen oli niin kallista, että englantilaisten vedettyä tukensa operaatiot jouduttiin keskeyttämään huhtikuussa 1623. 174

”But during the brief period of the offensive, 1621-3 a decisive shift had taken place. All the trends were now running strongly in the VOC’s favour. There was a sharp rise in the quantity of silver reaching Batavia from Japan. The Chinese market had been broken into and control of the China silk trade wrested from the Iberians. Portuguese trade on the west coast of India and at Malacca was disrupted. And meanwhile, the position of the English was steadily deteriorating.” 174

Englantilaisten aseman heikkeneminen johtui pitkälti siitä, että Englannin Itä Intian komppania oli luvannut maksaa osuuksia hollantilaisten linnoitusten kuluista ja Goaa ja Malakkaa saartaneista laivastoista saadakseen pitää kolmanneksen maustekaupasta. 175

”But the main reason for England’s lack of success in the East India spice trade in this period was that the new English lodges were placed in Dutch strongholds, surrounded by Dutch garrisons. The English had their agreed quotas, but the Dutch had the power.” 175

Englantilaisten vaikeudet murtautua hollantilaisten rakentamasta häkistä ja Japanin hopean virta Bataviaan teki VOC:sta Itä-Aasian kaupallisen ja sotilaallisen valtiaan 1620-luvulta 1640-luvulle. Pelkkä Japanin hopea ei kuitenkaan riittänyt sen taseiden nollaamiseen kun hopeakuljetukset kotimaasta vähenivät, joten VOC otti Aasian sisäisen kaupan entistäkin tiukemmin haltuunsa ja rahtasi tavaraa paikasta toiseen saadakseen hopeaa ja tuotteita joilla selvittää alijäämänsä. 176-7

The resumed Dutch-Spanishconflict engineered vast shifts in commodity prices in Europe and created new shortages. Using profits from the carrying trade of Asian products from one part of Asia to another, the VOC generated the means to exploit these shortages with commodities needed in Europe and bought in Asia. On this basis, the Company launched its ambitious attempt to corner the traffic in Persian raw silk, to exploit the devastation of Brazil sugar with Chinese sugar, to manipulate the European market for Indigo with indigo bought in India, and to try to wrest control of the cinnamon trade from the Portuguese. 177

The rise of the VOC’s triangular carrying trade between Gujarat (Surat), the Persian Gulf, and the Red Sea typified the post-1621 restructuring of the Dutch trade empire in Asia. 177

è tsekkaa myöhemmin sivulta 177 tämän luvun loppuun, nyt ei jaksanut

 

 

    6. The Zenith, 1647-1672

1647-48 Espanja viimein luopui yrityksestään murtaa hollantilaisten meri- ja kauppamahti. Espanja poisti vuodesta 1621 voimassa olleet rajoitukset ja kiellot, joilla se oli yrittänyt hillitä hollantilaisten mertentakaista kauppaimperiumia. 197

Espanjan rajoitusten purku näkyi heti hollantilaisten rahti- ja vakutuusmaksujen pienenemisenä. Hollantilaislaivat palasivat ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1621 espanjalais- flaamilaissatamiin sekä Etelä-Italiaan, ja hollantilaiset ottivat jälleen osaa Espanjan ja Välimeren rahtiliikenteeseen. 198

Espanja teki lukuisia myönnytyksiä hollantilaisille, se mm. suostui Scheldtin saarron jatkamiseen, tunnusti YP:n kauppakomppanioiden valloitukset Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa, lupasi matalat tullit ja tariffit Espanjan Alankomaihin ja luovutti Pohjois-Brabantin tekstiiliteollisuusalueineen States Generalille. Hollantilaisten myös annettiin ottaa Sevillan ja Cadizin kautta osaa Espanjan Amerikan kauppaan samoin ehdoin kuin englantilaisten ja hansakauppiaiden. 198-99

The overall effect of the restructuring of 1647-8 was to lend new impetus to the Dutch world-trade system while simultaneously depressing the commerce of the rivals of the Dutch. 199

YP:n menestys oli Englannille takaisku, sillä sen kaupallinen menestys oli perustunut pitkälti Espanjan YP:lle asettamaan kauppasaartoon. Englannin rahtimaksut kasvoivat, se ei enää rahdannut tärkeitä Itämeren tuotteita Flanderiin ja Espanjaan… 199-200

Myös espanjalaisen hopean lähetykset Flanderista Englantiin loppuivat kun Madridin pankkiirit alkoivat asioida Amsterdamin kanssa. 200

YP:tä auttoi Espanjan arvokkaiden tuotteiden kaupan kaappaamisessa muutama asia: sen korkotaso oli puolet Englannin korkotasosta, joten hollantilaiset kauppiaat pystyivät ostamaan paljon halvemmalla espanjalaisia tuotteita kuin kilpailijansa. Myös YP:n tekstiiliteollisuus oli teknisesti kilpailijoitaan kehittyneempää, mikä takasi suuremman tuottavuuden. Matalampi korkotaso ja korkeampi tuottavuus varmistivat, että hollantilaiset pystyivät tarjoamaan Madridin villakauppiaille englantilaisia korkeamman kauppahinnan ja hollantilaiset pystyivät ostamaan villaa ja värjäysaineita jopa kaksi vuotta ennen kuin tuotteet saapuivat perille. 201

Hollantilaisten vahva asema Espanjan kaupassa antoi myös buustia sen kangasviennille Itämerelle, mikä sekin vaikutti kivuliaasti englantilaisiin. 201-2

Vuodesta 1621 lähtien englantilaiset kauppiaat olivat tottuneet hallitsemaan Välimeren kauppaa, josta oli tullut tärkein markkina heidän mausteilleen ja myös tärkeä markkina-alue heidän kankailleen. 202

Mutta Munsterin rauhan jälkeen hollantilaiset kauppiaat olivat jälleen hyvin nopeasti Välimeren apajilla ja saavuttivat lähes välittömästi vanhan dominanssinsa Espanjan ja Italian väliseen rahtaukseen. 203

Välimeren kaupassa hollantilaisia auttoi matalien rahtimaksujen lisäksi se, että hollantilaisilla kauppiailla oli jälleen linkki, jonka kautta he saivat Espanjan hopeaa, kun Cadizista rahdattiin valtavia hopeamääriä Livornoon ja Venetsiaan, jolla hollantilaiset tasasivat kauppataseensa Balkanin, Levantin ja Pohjois-Afrikan kanssa. Osa hopeasta myös laivattiin Amsterdamiin, missä se painettiin kolikoiksi, joita vietiin Levanttiin. 203

Hollantilaisten aseman yhtäkkiseen vahvistumieen ottomaanien Lähi-idässä vaikutti hollantilaisen kangastuotannon kehitys. Venetsian ja Turkin sota 1645-69 vaikutti paljon Välimeren kaupalliseen kehitykseen. Venetsian tekstiilikauppa Lähi-itään kärsi pahoin sodan takia ja hollantilaiset tulivat täälläkin apajille, jossa Englanti oli ollut vahva. Jälleen kerran hollantilaiset syrjäyttivät englantilaiset tuottavilta markkinoilta. 203-4

1640-luvulla hollantilaiset muovasivat myös Karibian kauppaa, erityisesti vaikuttamalla alueen sokerinviljelyyn lainoittamalla uusien sokeriplantaasien perustamista, joiden sokerin he ostivat ja toimittivat viljelijöille orjia ja eurooppalaisia tuotteita. 205-6

Thus in American as well as European waters the general restructuring of 1640s vastly strengthened the Dutch trading system. Dutch trade primacy now became, or threatened to become, a fact in many major markets – the Caribbean, Ottoman Empire, Italy, Spain, Flanders, and Portugal – where there had been little or no hint of it during Phase Three. 206

Jokainen kilpailija sai tuntea hollantilaisten nopeasti kehittyneen mahdin maailman eri markkinoilla, mutta kaikkein pahiten Hollannin nousu iski Englantiin. 207

 

The first Anglo-Dutch War

Tästä sodasta on jo melko kattavat muistiinpanot Israelin The Dutch Republic -kirjasta, ks. sivut 713-726

 

The decline of Dutch Baltic trade

A key feature of Phase Four was the contraction of the “mother trade” – Dutch commerce with the Baltic. 213

1600-luvun toisella puoliskolla hollantilaiset rahtasivat suunnilleen 18% vähemmän viljaa Itämereltä kuin 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla. 214

Israel ei kuitenkaan näe Itämeren kaupan vähenemistä merkkinä siitä, että YP:n kauppajärjestelmä olisi alkanut luisua lamaan vuoden 1650-paikkeilla, kun Pohjois-Euroopan talous ajautui pitkään laskusuhdanteeseen. Israel ei siis ole Braudelin linjoilla eikä usko hänen secular trend -selityksiinsä. 214-5

Israel huomauttaa, että hollantilaisten aktiivisuus merillä vain kasvoi vuoden 1650-paikkeilla: kauppa kasvoi Karibialla, Itä-Intiassa ja valaanpyyntilaivasto kasvoi moninkertaiseksi… Sitä paitsi Itämeren ehtynyttä viljakauppaa kompensoi venäläisen viljan rahtaaminen Arkangelista. 215

Ruotsin merkantilistinen politiikka johti siihen, että 1650-l lähtien valtaosan Ruotsiin kuljetetuista tuotteista kuljettivat ruotsalaislaivat, mutta Hollannin entrepotin vaikutusvallasta ruotsalaiset eivät pystyneet pyristelemään irti. Ruotsiin menneistä tavaroista valtaosa oli varastoitu Amsterdamiin, ja samoin valtaosa Ruotsin vientituotteista kulki Amsterdamin varastojen kautta määränpäihinsä.216-7

Kaarle X:n tultua Ruotsin kuninkaaksi Ruotsi aloitti sodan Puolaa vastaan 1655, johon liittyvä Danzigin merisaarto haittasi YP:n viljan rahtausta. 218

Pohjois-Hollanti vaati tasavaltaa puuttumaan tilanteeseen, mutta Etelä-Hollanti, Seelanti, Utrecht ja Groningen vaativat ennemmin toimia Portugalia vastaan, joka oli aiheuttanut aluemenetyksiä Brasiliassa ja Afrikassa. De Witt löysi kompromissin, ja sekä Ruotsia että Portugalia vastaan toimittiin. 218

è Once again it was shown that the success of the Dutch world-trade system depended on the ability of the Dutch state to prop up Dutch primacy, by force, in a wide variety of theatres. 219

1656 Obdamin johtama 40 laivan laivasto lähetettiin Danzigiin ja Ruotsin oli pakko luopua merisaarrostaan. Seuraavana vuonna Obdam lähetettiin Portugaliin missä hänen laivastonsa piiritti Lissabonia muutaman kuukauden ajan kiristääkseen Portugalilta takaisin alueita, joita se oli hollantilaisilta valloittanut. 219

Kun Kaarle X hyökkäsi Juutinmaalle, sulki Tanskan salmet ja valloitti Kööpenhaminan, States General lähetti Obdamin taas Itämerelle ja hän ajoi Ruotsin laivaston pois ja vapautti Kööpenhaminan. 219

1660 mennessä hollantilaiset olivat saavuttaneet merten herruuden Itämerellä, mitä paheksuttiin Skandinavian maissa, Englannissa ja joka herätti myös Ludvig XIV:n huomion. 221

è By 1664 both England and France were at work in Copenhagen and Stockholm fomenting all manner of politico-commercial schemes directed against Dutch economic supremacy. 221

Tanska ei kaikesta ärtymyksestään hollantilaisiin huolimatta uskaltanut liittoutua Englannin kanssa, vaan liittoutui jälleen YP:n kanssa ja sulki salmet englantilaisilta. 223

Seuraavaksi oli Colbertin vuoro yrittää herätellä skandinaaveja pyristelemään irti hollantilaisten taloudellisesta määräysvallasta. Colbert suunnitteli perustavansa Göteborgiin tapulin ranskalaisille viineille, brandyille ja suolalle, jotta Ranskan ja Ruotsin välistä kauppaa voitaisiin käydä ohittamalla Hollannin entrepot.   223

Colbertin idean tiellä oli kuitenkin vaikeuksia, kuten ranskalaisen suolan korkea magneesipitoisuus ja se, että ruotsalaiset eivät olleet viini vaan olutkansaa. 223

è Colbertin perustama Compagnie de Nord oli lyhytikäinen, se lakkasi olemasta jo 1675 pitkälti sen takia, että hollantilaiset olivat niin kilpailukykyisiä pohjoisen markkinoilla

The Mediterrenean and Spain

 

 

 

7 Beyond the Zenith, 1672-1700

The crash of 1672

Israelille YP:n kauppajärjestelmän historiassa uusi vaihe, vaihe 5, alkaa vuonna 1672 Ranskan ja Englannin hyökkäyksestä tasavaltaan.293

Ranskan ja Englannin yhteishyökkäys aiheutti paniikkia ja vaikutti myös talouteen.

è For weeks the Amsterdam Exchange was in the grip of panic. States of Holland bonds fell to 30 percent of nominal value. WIC shares collapsed almost to nothing. VOC shares plummeted from over 500 to 250, the nadir for the half century. 293-4

The great crash of 1672 temporarily paralyzed the entire Dutch trading system in European waters. Prompted by Holland, the States General suspended all navigation from Dutch ports. 294 à kielto kumottiin talven 1672-3 ajaksi mutta otettiin uudestaan käyttöön maaliskuussa 1673 ja se oli voimassa syyskuuhun asti

Laivojen jääminen satamiin ja rahtauksen lakkaaminen ei vaikuttanut ainoastaan tasavaltaan, vaan myös moniin muihin maihin jotka kävivät kauppaa YP:n kanssa ja käyttivät sen kauppajärjestelmän palveluita. Norjalaisen puun, puolalaisen viljan ja portugalilaisen sekä ranskalaisen viinin vienti loppui lähes kokonaan. 294

Israel arvostelee jälleen kerran Braudelia, jonka mielestä Ranskan sotatoimet tasavaltaa vastaan olivat turhia, sillä Ranskalla ei ollut sellaista laivastoa, jolla se olisi voinut ottaa YP:n roolin Itämeren ja Ranskan välisen bulkkitavaran rahtaamisessa. Israel kirjoittaa, ettei Colbertin mielessä ollut bulkkirahtauksen vaan rich tradesin riistäminen tasavallalta. Colbert arvioi, että neljästä tasavallan hallitsemasta rich tradesista kolme oli sellaisia, jotka Ranska voisi kaapata itselleen. Nämä kolme olivat Levantin kauppa, Itä-Intian kauppa ja Karibian ja Guinean kauppa. 295-6

Colbert ajatteli, että jos tasavalta kukistuisi sotilaallisesti, Ranska voisi helposti tuhota sen kauppajärjestelmän Välimerellä käyttämällä laivastovoimaansa ja poliittisia keinoja. Hän uskoi, että Itä-Intiassa VOC voitaisiin lyödä valtaamalla tai tuhoamalla muutama sen keskeisistä linnoituksista, jolloin VOC:n kyky hallita alueen kauppaa tuhoutuisi. Myös Karibialla ja Länsi-Afrikassa strategiset aluevaltaukset, erityisesti Curacaon, St. Eustatiuksen ja Tobagon sekä muutama Guinean rannikon linnoituksen valtaus olisivat antaneet Colbertin arvion mukaan Ranskalle avaimet kaupan kaappaamiselle hollantilaisilta. 296

Colbertin odotukset YP:n kaupallisen dominanssin lopettamisesta sodan avulla olivat realistisia, mutta vastoin kaikkia odotuksia Ranska ja Englanti epäonnistuivat lyömään tasavaltaa polvilleen.297

 YP:n viimeinen puolustuslinja piti ja sulkuportit avattiin vihollisen kiusaksi. 1673 Espanja ja Itävalta liittyivät sotaan Ranskaa vastaan mikä pakotti Ludvigin siirtämään joukkoja pois tasavallan alueelta. Englannin kannalta sota oli turhauttava eikä se koskaan ollut missään vaiheessa suosittu sota. Hollantilaiset merirosvot iskivät pahan loven Englannin merenkulkuun. 297-8

è Israel arvioi, että merirosvot kaappasivat vähintään 700 englantilaislaivaa. 299

 

The Baltic

YP:n maailmankaupan hegemonia heikkeni asteittain viidennen vaiheen (Phase Five) aikana. Varsinkin Itämerellä hollantilaisten osuus kaupasta väheni 1672-8 ja 1689-97, kun tasavalta kävi sotaa Ranskaa vastaan. 299-300

Englannin lopetettua sotatoimet 1674 Dunkirkin ranskalaiset merirosvot alkoivat aiheuttaa suuria tappioita tasavallan kauppalaivastolle Pohjanmerellä ja sen valas- ja kalastuslaivastoille. Merirosvous nosti hollantilaisten rahti- ja vakuutusmaksuja ja pudotti heidän osuuttaan meriliikenteessä. 300

1674 jälkeen tasavallan merikauppa virkeni laivaston suojeluksessa. Sotalaivat saattoivat kauppalaivastoja, pitivät Ranskan laivaston etäällä ja pakottivat yhteistyössä Tanskan kanssa Ruotsin luopumaan merkantilistisesta politiikastaan kesällä 1676 lähettämällä laivaston Itämerelle ja tekemällä maihinnousun Etelä-Ruotsiin. 300

Once England withdrew from the conflict, the Republic had two major objectives in the politico-economic sphere: to compel France to abrogate the detested 1667 tariff-list and to force Sweden to accept ‘absolute equality’ or something very near it, for Dutch and Swedish shipping carrying to ports under Swedish control. 300-1

Thanks to Brandenburg and Denmark, Sweden was badly beaten in the Scanian War and was no in position to resist Dutch demands. The Dutch-Swedish maritime treaty of 1679 cancelled the offending shipping regulations. This marked the end of an era of Dutch-Swedish tensions. 302

Vuoden 1681 sopimuksessa Ruotsi luopui liitostaan Ranskan kanssa ja solmi jälleen ystävälliset suhteet tasavallan kanssa. Tämä selittää tasavallan Itämeren kaupan vahvistumisen 1680-luvulla ja noin 50-60% Tanskan salmien läpi kulkeneista laivoista oli hollantilaisia. 302

Vuonna 1689 tasavalta oli kuitenkin taas sodassa Ranskan kanssa. Dunkirkin merirosvot ja Ranskan laivastot aloittivat jälleen hyökkäyksen tasavallan laivoja vastaan ja taas kerran rahti- ja vakuutusmaksut nousivat – tämä johti siihen, että 1696 Itämerelle saapuvista laivoista enää neljännes oli hollantilaisia. Tällä kertaa hollantilaisten ahdingosta hyötyivät eniten skandinaavit, joiden osuus Itämerellä kulkevista laivoista nousi 1690-luvulla. 302

Kun tasavalta oli lähentynyt Ruotsin kanssa, välit Tanskaan vuorostaan heikkenivät. Tanska oli pahoin riippuvainen YP:n kauppajärjestelmästä ja se halusi vapautua tästä riippuvaisuudesta kaikin mahdollisin keinoin. 302-3

Vuonna 1682 Tanska liittoutui Ranskan kanssa ja sääti hollantilaisia kohtaan aggressiiviset tariffit seuraavana vuonna. Tasavalta kosti lakkaamalla tuomasta norjalaisia vientituotteita ja Tanska joutui taipumaan. 1688 se peruutti vuoden 1683 tariffit ja solmi uuden sopimuksen YP:n kanssa. 303

Tämän jälkeen kesti vuosikymmeniä, ennen kuin Tanska tai Ruotsi uskalsi alkaa säätämään uusia hollantilaisia kurittavia tariffeja ja tulleja. 303

YP:n ote Norjan raaka-aineista kuitenkin pääsi hieman höltymään, kun tanskalaiset ja norjalaiset laajensivat omia kauppalaivastojaan jotka veivät norjalaista puuta Ranskaan ja Englantiin. 304

 

The herring and whale fisheries

Myös hollantilaisten Pohjanmeren silakankalastus koki vaikeuksia vuoden 1672 jälkeen. Silakankalastus oli selviytynyt Englannin-Hollannin sotien aiheuttamista iskuista mutta 1675-77 ja 1689-97 Dunkirkin merirosvot tuhosivat paljon Haringbuiseja ja kalastuslaivastot alkoivat pienentyä. 304

Pohjanmeren silakanpyynti oli hyvin tärkeä osanen YP:n kauppajärjestelmässä, erityisesti osana Itämeren kauppaa. Mutta Israel kysyy, että jos Itämeren kauppa oli menettänyt merkitystään YP:n maailmankaupan hegemonian kannalta 1600-luvun lopulla, niin eikö sama koske myös silakanpyyntiä? 304-5

Vuoden 1680 tienoilla kaikkien Hollannin silakkalaivastojen pyytämän kalan vuosittainen yhteisarvo oli noin 2-3 miljoonaa guilderia. 1600-luvun lopulla vuotuinen silakkasaalis oli arvoltaan noin neljänneksen  siitä arvosta, jonka Leidenin tekstiiliteollisuus tuotti. Silakanpyynti ei siis 1600-luvun lopulla ollut enää läheskään niin tärkeä osa maan kauppajärjestelmää mitä se oli ollut 1500-luvulla tai 1600-luvun alussa. 305

YP:n valaanpyynti saavutti huippunsa 1680-luvulla, kun joinain vuosina yli kaksisataa hollantilaista valaanpyyntialusta seilasi Grönlannin merelle, mutta huipun jälkeen hollantilaisten valaanpyynti väheni nopeasti. 305-6

Muut oppivat pyyntitekniikoita jotka hollantilaiset olivat kehittäneet ja hampurilaiset ottivat kaiken hyödyn irti siitä että hollantilaiset eivät päässeet merille 1672-74. Hampurilaiset kehittivät oman vahvan valaanpyyntilaivastonsa josta tuli hollantilaisten pahin kilpailija. Myös Ranskassa, Englannissa ja Tanskassa rakennettiin valaanpyyntialuksia. 306

YP:n silakan- ja valaanpyynti oli selvinnyt 1600-luvun kolmesta Englantia vastaan käydystä sodasta suhteellisen pienin vaurioin, mutta Ranskan hyökkäilyt merillä 1674 lähtien olivat kovempia iskuja. Valaanpyynti kuitenkin selvisi uudesta vuosisadan loppuun asti paremmin kuin silakanpyynti, ha 1699 151 hollantilaista valaanpyyntialusta purjehti Grönlannin merelle – hyvin samankaltainen määrä kuin 1670-luvulla. 306

 

The Mediterranean

Jos Colbertin merkantilistisella ohjelmalla oli vaikutusta YP:n Itämeren kauppajärjestelmään, oli sillä vieläkin enemmän vaikutusta Välimerellä. Colbertin ohjelman suurin onnistuminen oli YP:n Levantin kaupan kukistaminen. 307

1600-luvun loppupuoliskolla niin Ranska, Genoa kuin Venetsiakin halusivat ottaa YP:n aseman Levantin kaupan hallitsijana. 308

è The problem for all these trading powers was that of how to acquire the skills on which the success of the Dutch fine-cloth industry was based and to challenge Dutch control of the Spanish wool trade. Where France had the edge over Italy was that she was better placed, notably during the 1665-7 war, to obtain Dutch workers and machinery. 308

1665-7 sota johti siihen, että Englanti ja YP halvaannuttivat toistensa Välimeren kaupan. Tällä oli tietenkin valtava vaikutus YP:n tekstiiliteollisuuteen. Tekstiiliteollisuuden laman takia ranskalaisten diplomaattien onnistui Colbertin ohjeistamana houkutella monia hollantilaisia kangastyöntekijöitä muuttamaan perheineen ja välineineen Ranskaan. 308

Hyvin nopeasti kruunun tukemia kangasteollisuuden keskittymiä rakennettiin Sedaniin ja Languedociin. à It did not take long before France had the techniques and had achieved the necessary fineness of texture. 308

Ranskalla kesti aikansa, ennen kuin se sai kunnolla jalansijaa Lähi-idän hienojen kankaiden markkinoilla, mutta läpimurto tapahtui 1680-luvun puolivälin paikkeilla. Ranskalaiset kankaat alkoivat hiljalleen heikentää hollantilaisten lakensien asemaa Ottomaanien markkinoilla. 309

Yhdeksän vuoden sota alkoi välittömästi Ranskan Levantin kaupassa saavuttaman läpimurron jälkeen, ja juuri sen takia tämä sota osoittautui paljon vakavammaksi YP:n Välimeren intresseille kuin mikään aiempi konflikti vuoden 1648 jälkeen. 310

1689-1693 Ranskalla oli kiistaton meriherruus Välimerellä Gibraltarilta Smyrnaan. Sillä oli meriherruus ja oikea tuote, jolla syrjäyttää hollantilaiset ottomaanien markkinoilta. 310

So intense was the pressure of both Dutch and English merchants on their respective governments that by 1693 they were forced to try to break the French grip on the Mediterranean. It was decided to push a gigantic Anglo-Dutch convoy through to Cadiz, Livorno and Smyrna. 310

Tämän suuren kauppalaivaston ja sitä saattaneen sotalaivaston lähtö kuitenkin viivästyi monella kuukaudella ja sen kimppuun hyökättiin Cadizin lähellä – noin 90 hollantilaista kauppalaivaa menetettiin, mikä tuotti miljoonien guilderien tappiot YP:n entrepotille. 310-11

Yhdeksänvuotisen sodan jälkeen oli selvää, että hollantilaisten asema Välimeren markkinoilla oli heikentynyt huomattavasti ja Ranska oli ottanut sen aseman näillä markkinoilla. 311

Sodan jälkeen Ranskan kautta alettiin tuoda Turkin tuotteita, etenkin turkkilaista lankaa (Turkish yarn), joten Ranskasta oli nyt tullut välikäsi, joka toimitti tuotteita Hollantiin. Hollantilaiset kauppiaat vaativat, että turkkilaisia tuotteita ei saisi tuoda maahan muista maista kuin suoraan Turkista, mutta tekstiilikaupungit vastustivat tätä ehdotusta, sillä ne halusivat varmistaa raaka-aineen katkeamattoman saannin, vaikka se tulisikin Ranskan kautta. 312

In the Near East, the power of the Dutch world entrepot was now broken. 312

By the early eighteenth century the French largely dominated the scene from Egypt to Constantinople. 313

 

Spain and Spanish America

 After 1672 Dutch position held much better in the Spanish trade than it did in the Levant. In fact, relative both to England and France, the Dutch strengthened their position in the commerce of Spain and Spanish America during the last quarter of the seventeenth century. 313

Vaihe 5 oli YP:lle paras kaikista sen kaupallisen suurvalta-ajan vaiheista, mitä tulee kauppaan Espanjan ja kauttakulkukauppaan Espanjan Amerikkaan. 313

1600-luvun lopun sotien aikana Ranska menetti Esnpanjan kauppaansa ja 1673 Espanjan liittyessä sotaan Ranskaa vastaan Espanjan hovi yhteistyössä hollantilaisten kanssa otti tehtäväkseen Ranskan kaupankäynnin heikentämisen. 313

Sotien aikana myös espanjalaisen Amerikan hopeaa virtasi hyvin vähän Ranskaan. 313-4

Israelin mukaan käsitys, jonka mukaan YP oli 1680-luvulla heikko Espanjan ja Amerikan Espanjan kaupassa on vääristynyt, sillä se perustuu ranskalaisen virkamiehen raporttiin joka ei ota montaa keskeisen tärkeää asiaa huomioon ja esittää kaupalliset suhteet liian ranskalaismyönteisessä valossa.

…all the evidence confirms that for the 1670s and 1690s, the Dutch far outstripped the French, and in the 1680s, when the were not impeded by political factors, the French had to share dominance of the Spanish trade with the Dutch. 317

è The bullion returns of 1698, when more than twice as much silver was shipped from Cadiz to Amsterdam as to France, in no way exaggerates the extent of Dutch primacy during the 1690s. 317

In the direct transit trade to Spanish America via the Caribbean, the Dutch remained pre-eminent through Phase Five but with increasing erosion by the 1690s. 319

Hollantilaiset sotivat Karibialla niin englantilaisia kuin ranskalaisiakin vastaan, mutta huolimatta satunnaisista takaiskuista YP:n Karibian imperiumi pysyi vahvana. 319-20

Curacao jatkoi toimimistaan YP:n ja Espanjan Amerikan välisen kauttakulkukaupan keskipisteenä. Suuri osa WIC:n 1676-1689 toimittamista 20 000 mustasta orjasta laivattiin Curacaoon, josta heitä jaeltiin eri puolilla espanjalaista Karibiaa. 320

Along with the slaves, Curacao’s fleet of barques delivered much of the cinnamon, linen, and brandy, supplied by the Dutch to the Spanish Indies. 320

Hollantilaisella Coymanin kauppasuvulla oli asiento eli sopimus orjien toimittamiseksi espanjalaisille vuodesta 1685, mutta lopulta Espanjan kuningas mm. uskonnollisten syiden ja espanjalaisten kilpailijoiden propaganda takia eväsi Coymanien asienton neljä vuotta myöhemmin. WIC kosti Esnpajalle julistamalla Curacaoon vapaat orjamarkkinat, joilta kuka tahansa Espanjan Amerikassa asunut voisi tulla ostamaan orjia.  

Vaikka Jamakaista tuli todellinen kilpailija 1689, Curacao oli yhäkin tärkein varasto, jonka kautta suora kauttakulkukauppa Espanjan Amerikkaan kulki. Hollantilaiset olivat maantieteellisesti paremmassa paikassa kuin englantilaiset kaikkein kysytyimpien tuotteiden – pellavan, kynttilöiden, mausteiden, paperin ja silkin – jakelun kannalta. Curacaossa oli myös erinomainen satama, joka sijaitsi hyvin lähellä Espanjan Amerikan pääalueita. 322-324

Miten tuottoisaa kauttakulkukauppa oli verrattuna Cadizin kautta kulkeneeseen kauppaan?

è As a rough thumb rule, the Dutch transit trade direct to the Spanish Indies may be reckoned to have been worth about a quarter of the Dutch Cadiz trade.325

The one major interest of the Dutch in tropical America apart from the transit trade to the Spanish colonies was sugar. 326

Hollantilaisten saarten sokerintuotanto oli määrältään vaatimatonta, mutta Curacao kuitenkin oli sikäli tärkeä että se toimitti Amsterdamille raakasokeria. 326

1680-luvulta lähtien Surinamista tuli YP:lle tärkeä sokerintuottaja ja siitä kehittyi yksi maan tärkeimmistä kolonioista.

 

The West Africa trade

One of the areas where the weakening of the Dutch world entrepot was most eminent during Phase Five was West Africa. 327

Hollannilla oli linnoituksia Kultarannikolla mutta 1600-luvun loppupuolella alueelle perustivat linnoituksia myös englantilaiset, ranskalaiset, tanskalaiset ja brandenburgilaiset. WIC:n sotilaskoneisto Afrikassa oli paljon heikompi kuin VOC:lla Aasiassa, mutta vielä vuonna 1700 hollantilaiset olivat vahvin kaupallinen toimija Länsi-Afrikassa, mutta heidän asemansa oli muuttunut aiempaa tukalammaksi. 327

The East Indies

In Asia, by contrast, the Dutch maintained their supremacy intact until, and beyond, the end of the century. 329

In certain sectors, most notably China, there were signs that the English might soon be gaining the upper hand. But overall Dutch trade hegemony in the East was still overwhelming. 330

1675 VOC:n osakkeiden hinnat olivat palanneet kutakuinkin sille tasolle, jolla ne olivat olleet aikakaudella ennen vuotta 1672. Luottamus oli siis palannut ja osakkeiden hinta pysyi suhteellisen tasaisena vuosikymmeniä. 330   

Historians rarely make the point, but the Dutch continued to outstrip both the British and the French in the commerce of south-east India right down to 1740s. 331

Ulkomuistista: VOC sai Aasian maustekaupan haltuunsa juuri sillä hetkellä, kun Euroopassa kulutustottumukset muuttuivat ja kahvista ja teestä tuli halutuimpia tuotteita.

Tämän alaluvun voi lukea vielä uudestaan tarpeen vaatiessa nopeasti läpi että saa pääkohdat ylös.

 

The Franco-Dutch ’Guerre de Commerce’ after 1672

Louis XIV extricated himself from his deadlocked war with the Dutch in 1678 by offering the Dutch maritime towns a major concession: cancellation of the 1667 tariff-list and France’s reversion to the list of 1664. 339-340 ks. myös Israel: Dutch Republic

è 1678 Ranskan ja YP:n välinen taloudellinen kamppailu keveni lähes vuosikymmeneksi. 340

Maiden välinen taloudellinen kilpailu tietenkin jatkui kiivaana niin Espanjassa, Levantissa, Itä-Intiassa ja monella muulla alueella ja myös Ludvigin territoriaaliset ambitiot aiheuttivat jännitteitä, mutta Amsterdam ja maan talouspiirit eivät halunneet rikkoa rauhaa ellei Ranskan toimet tuottaisi YP:n entrepotille sietämättömiä tappioita. 340

In essence, the fragile Franco-Dutch peace of the years 1678-88 was based on a deal: Amsterdam and the Dutch commercial interest would not allow the Stadholder to commit the Dutch state to oppose France’s creeping expansionism at the expense of Spain and Austria as long as Louis refrained from unleashing a new mercantilist assault on the Dutch trading system. 340

Pinnan alla kytevä ranskalaisten kauppiaiden viha ja kateus oli kuitenkin liian vahvaa, jotta konfliktilta olisi voitu pidemmän päälle välttyä. Elokuussa 1687 ranskalaiset väittivät, että hollantilaiset olivat tuoneet Ranskaan mädäntynyttä silakkaa, minkä perusteella Ludvig kielsi kaiken hollantilaisen silakan tuonnin Ranskaan, ellei sitä ollut suolattu ranskalaisella suolalla. 340-41 à tämä oli kova isku hollantilaisille: kevääseen 1688 mennessä Etelä-Hollannin silakanvienti oli vähentynyt kolmanneksella 341

Silakan vientikielto oli vasta alkua, syyskuussa 1687 Ludvig otti uudelleen käyttöön vuoden 1667 tariffit hollantilaisille lakenseille ja kamleteille, tuplaten molempien vientimaksut. Amsterdamissa ja Leidenissa oltiin tyrmistyneitä. 341

Kun diplomatia ei tuonut ratkaisua tilanteeseen, tasavallassa alettiin pohtia kostotoimia. Kaupungit harkitsivat vuoden 1671 tuontikiellon käyttöönottamista, joka kielsi monen ranskalaistuotteet tuonnin tasavaltaan. 341

Pian kuitenkin tasavaltaan kiiri tieto yleisestä kauppasaarrosta, joka esti kaiken laivaliikenteen tasavallasta Ranskaan. Tasavallalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin taistella tiensä ulos vaikeasta tilanteesta. 342

 Ludvig uskoi yhä, että Amsterdam voitaisiin suostutella vastustamaan William III:n rohkeaa suunnitelmaa tehdä maihinnousu Englantiin. Hän luotti siihen, että Amsterdam ei hyväksyisi sitä, että maa vedetään sotaan sekä Ranskaa että Englantia vastaan. 342

YP:n tuontikielto ranskalaisille tuotteille kesti koko Yhdeksänvuotisen sodan loppuun, vuoteen 1697, saakka. William onnistui uhkarohkeassa Englannin seikkailussaan ja hänestä tuli Englannin kuningas ja Englanti ja YP pystyivät käymään sotaa Ranskaa ja sen taloutta vastaan yhdessä ilman pelkoa siitä, että sodankäynti Ranska voisi tarjota jommallekummalle hyviä kauppaehtoja, jos se luopuu sodasta. 342-3

Englanti ja YP pystyivät yhdessä myös painostamaan liittolaisiaan Itävaltaa ja Espanjaa liittymään Ranskan saartamiseen. Kun keisarikunta liittyi Ranskan vastaiseen saartoon Englanti ja YP saivat tekosyyn lähettää laivasto Elben suistoon estämään Hampurin kaupankäynti Ranskan kanssa. 343

Yhdeksänvuotista sotaa kävivät armeijat ja laivastot maa-alueista, mutta se oli myös säälimättömin taloussota, jota merkantilismin aikakaudella käytiin. 343

Hollannin maakunnassa ei kuitenkaan toivottu niin totaalista Ranskan taloudellista saartamista ja kyykyttämistä mitä Englanti halusi. Monet Hollannin kaupungit eivät halunneet katkaista posti- ja rahaliikennettä Ranskan kanssa, sillä vaihtoehtona oli se, että Hollannin ja Espanjan välinen posti kulkisi jatkossa Englannin kautta, eikä ranskalaisen kuriirin kautta, jolloin Lontoon kauppiaat saisivat Espanjaa koskevat tiedot käsiinsä ennen kuin ne saapuisivat tasavaltaan.  343

Ranska kärsi sodan aikana pahoin joutumisestaan kauppasaarron kohteeksi, mutta sen armeijat kuitenkin pitivät pintansa ja sota päättyi lukkiutuneeseen tilanteeseen. Rauhanneuvotteluista tulikin vaikeat. YP:lla oli ollut sodassa kaksi tavoitetta: 1) varmistaa itselleen suojapuskuri Etelä-Alankomaissa, eli hankkia haltuunsa joukon kaupunkeja, joita hollantilaisjoukot linnoittaisivat, jotta tasavalta olisi paremmin suojassa maahyökkäykseltä, ja 2) kumota Ranskan merkantilistisesta ohjelmasta ne osat, jotka olivat kaikkein vahingollisimpia tasavallalle. 344

YP sai suojavyöhykkeensä. Ludvig myös lupasi peruuttaa ei-ranskalaisia laivoja syrjivät tullit ranskalaissatamissa, mutta ranskalaisneuvottelijat eivät suostuneet heti myöntämään vuoden 1664 tariffeja kuten Ranska oli tehnyt vuonna 1678. 344-5

Tasavallassa kuitenkin uskottiin, että Ranska tulisi neuvotteluissa myöntämään suunnilleen samanlaiset tariffit kuin mistä sovittiin vuonna 1664, mutta tasavallan yllätykseksi näin ei tapahtunut. 345

Neuvottelut tasavallan edustajien ja ranskalaisten välillä jatkuivat kuukausikaupalla tuloksettomina. Kaikkein vaikein kiistakysymys koski Leidenin lakensien tariffia. Pitkän väännön jälkeen kompromissina sovittiin lakensien tariffiksi 55 livreä. 346

It was not until June 1699 that a comprehensive new tariff-list could be drawn up and signed. Pondichery was returned to the French three months later. 346

Ranskan uusi tariffilista kesäkuulta 1699 oli voimassa seuraavan eurooppalaisen suursodan puhkeamiseen asti vuonna 1702. Hollantilaisilla ei ollut paljoa syytä iloita siitä, miten asiat olivat sujuneet, vaikka tariffit olikin saatu matalammiksi vuoden 1667 tasosta. 346

 

Industry

1600-luvun kolme viimeisen vuosikymmenen aikana tasavallan talouspoliittinen keskustelua ja ajattelu muuttuivat aiempaa merkantilistisemmaksi. 347

The central feature in the thought of van Beuningen, Tollenaer, and Indise-Raven is their recognition of the need to make a virtue of necessity and use the economic conflict with France to stimulate industrial development in the Republic. 347

Indise-Raven ajatteli, että ranskalaisten tuotteiden rahtaaminen ei ollut tasavallan kannalta kannattavaa, sillä kaikki lukemattomat lastit ranskalaista viiniä olivat vain heikentäneet tasavallan panimoteollisuutta. Merkantilistit järkeilivät, että vähentämällä tai lopettamalla tasavallan ja Ranskan välisen rahtaamisen monet teollisuuden alat voitaisiin lisätä monen kauppatavaran tuotantoa kotimaassa – ei siis tuotaisi kilpailijan tuotteita, vaan tuotettaisiin itse. 347

Under van Beuningen’s influence the Amserdam city council’s attention focused on means whereby ‘foreign industries can be transferred here and those already established developed more and more.’ 347

Tollenaerin johdolla tasavallan teollisuuspiirit aloittivat jopa kampanjan, jossa kansalaisia kannustettiin luopumaan ranskalaisesta muodista, jonka kuluttaminen rinnastettiin jopa eräänlaiseen prostituutioon. 347-8

Yleisesti ottaen vaihe 5:n aikana tasavallan teollisuus kasvoi ja siitä tuli kansainvälisesti kilpailukykyisempää, erityisesti niiden tuotteiden kohdalla, jotka oli 1660-luvulle asti hankittu Ranskasta. 348

On kuitenkin syytä kysyä, johtuiko tasavallan teollisuuden ekspansio valtion merkantilistisemmasta politiikasta vai, kuten Ranskassa otaksuttiin, hugenottien virrasta tasavaltaan 1680-luvulla? 348

Israel kuitenkin näkee, että suurin stimulus teollisuudelle tuli Ranskan ja tasavallan välisestä taloussodasta ja tasavallan, sekä paradoksaalisesti Ranskan, merkantilistisista toimista. 349

Purjehduskangasteollisuus YP:n haltuun jo 1660-luvulla, paperiteollisuus sai lisäbuustia kun 1671 States General kielsi paperin tuonnin Ranskasta. Zaaniin rakennettiin uudenlainen paperimylly, joka tuotti markkinoiden hienointa paperia ja työllisti 1500 miestä. Myös Gelderlandiin nousi uusia mutta pienempiä paperimyllyjä. 349-50

Linen industry, ginin valmistus tärkeitä teollisuudenaloja, ginin tekeminen myös osaltaan auttoi Itämeren viljan rahtaamista, sillä gini vaati paljon viljaa. Hugenottien influxi ei ollut teollisuuden kehittymisen pääsyy, mutta heillä oli vaikutusta silkkiteollisuuteen.

 Ottaen huomioon maan korkean palkkatason, tasavallan teollisuuden laajuus sen maailmankaupan hegemonian aikakaudella on hämmästyttävä saavutus. Teollisuuden kukoistukselle on annettu kaksi pääselitystä: raaka-aineiden kontrolli ja markkinavoima jotka juontuivat hegemoniasta rich tradesissa, ja työvoiman korkeasta hinnasta juontunut tarve kehittää tuotantoon teknisiä innovaatioita, jota tuki myös matala korkotaso. 356

1600-luvun lopulla YP:n entrepotin kasvava riippuvuus rich tradesistan ja sitä kautta vientiteollisuudesta, teki Hollannista maailman teknologisen testilaboratorion, jossa keksittiin mm. katuvalaistus ja vesiruiskut tulipaljon sammuttamiseen. 357

Kaikki tämä oli hyvin vaikuttavaa, mutta oliko tasavallalla tarpeeksi resursseja ja teknologista etumatkaa selvitäkseen vihamielisessä maailmassa, jossa merkantilistiset aatteet olivat muodissa? Israel vastaa itse tähän retoriseen kysymykseensä siten, että huikeasta menestyksestään huolimatta tasavalta alkaisi heikentyä heti, kun protektionistinen politiikkaa omaksuttaisiin maailmalla laajemmin. 357-8

 

 

8 The Dutch Entrepot and the Conflict of the Spanish Succession, 1700-1713

Yhdeksänvuotisen sodan ja sitä seuranneen Espanjan perimyssodan välisenä lyhyen rauhanjakson aikana YP:n kauppajärjestelmän näkymät olivat heikot. Levantin kauppa oli menetetty, ote Länsi-Afrikasta heikkeni, englantilaiset etenivät hollantilaisten kustannuksella Karibialla ja hollantilaiset epäonnistuivat uudessa tee- ja kahvikaupassa. Myös Itämerellä oli syytä huoleen: vuonna 1701 ensimmäistä kertaa rauhan aikana hollantilaislaivojen osuus Tanskan salmien läpi kulkevasta liikenteestä laski alle 50 prosentin. 359

Myös Etelä-Alankomaissa tapahtui YP:n kannalta negatiivisia asioita. Etelä-Alankomaat oli ollut pitkään taloudellisesti alistettu YP:lle, sillä Espanja tarvitsi YP:n liittolaisekseen Ranskaa vastaan, minkä takia se salli hyvin matalat tariffit YP:lle Etelä-Alankomaihin ja siksi tasavallan tuotteet ja materiaalit olivat saaneet E-Alankomaiden markkinat vallattua. 1690-luvulla Espanjan vallan ollessa alimmillaan eteläiset maakunnat kapinoivat taloudellisen ahdinkonsa lopettamiseksi. 359-60

Ranskamielisen ministerin kreivi de Bergeyckin johdolla eteläiset maakunnat säätivät vuonna 1699 uudet aiempaa selvästi korkeammat tariffit maakuntiin tuoduille hienonnetulle suolalle, sokerille, paperille ja kynttilöille, minkä lisäksi hollantilaisten lakensien ja camletien ja muiden tekstiilien tuonti kielletiin. 360

Nämä toimet tietenkin suututtivat tasavallassa, ja kostotoimet alkoivat pian: lasin, paperin ja pellavan tuonti eteläisistä maakunnista keskeytettiin. 360

Kaikkein häiritsevimmät asiat tapahtuivat kuitenkin Espanjassa. 1.11.1700 Carlos II lopulta kuoli lapsettomana. Sekä Ranskan että Itävallan hallitsijasuvuilla oli vaateita Espanjaan ja Espanjan imperiumin perintökysymykset näyttivät olevan sytykettä uudelle eurooppalaiselle suursodalle. 360

Kuolinpedillään Carlos oli päättänyt testamentata kruununsa ja koko Espanjan imperiumin Ludvig XIV:n pojanpojalle, Filip Anjoulaiselle.  360-61

The succession of Philip of Anjou to the Spanish throne implied a radical change in the political and commercial complexion of the entire world. But no part of the world stood to lose more from this change than the Dutch Republic, for the special relationship between the Dutch Republic and Habsburg Spain had, in the international political sphere, been a central pillar of Dutch world-trade hegemony for half a century. 361

That pillar was now gone, and Spain, Spanish America, and the South Netherlands, including the River Scheldt, could all be expected to come within the politico-commercial orbit of France. The Dutch could expect sweeping losses in practically every theatre of world trade. 361

YP oli vaikeassa tilanteessa, mutta aluksi sodan aloittaminen Ranskaa vastaan näytti niin hasardilta ajatukselta, että tasavallassa nähtiin parempana niellä se, että Filip saisi Espanjan kruunun. Regenttien mielipide kuitenkin muuttui, kun helmikuussa 1701 Ranskan armeija eteni Etelä-Alankomaihin pakottaen tasavallan linnoituksia miehittäneet joukot vetäytymään tasavallan alueelle. 361

Ranska kontrolloi nyt Antwerpenia ja Scheldtia. E-Alankomaiden tasavaltaa vastaan 1699 suunnatut merkantilistiset toimenpiteet olivat voimassa ja niitä laajennettiin. 361-2

Espanjan hollantilaisissa kauppiaskolonioissa tunnelma oli jännittynyt. Sama koski Karibiaa, jossa Filip V, uusi Espanjan kuningas, ohjeisti kolonioidensa kuvernöörejä olemaan päästämättä hollantilaisia laivoja espanjalaisiin satamiin millään tekosyyllä. Syyskuussa 1701 Filip V antoi orjakaupan asienton Ranskan Guinean komppanialle, joten Ranska toimitti jatkossa orjat Espanjan Amerikkaan. 362

The Dutch merchant elite was prepared to put up with a lot to avoid war with France and Spain combined but not the loss of the South Netherlands “barrier” and market, the Republic’s hold on the Scheldt, and a large proportion of their commerce with the Hispanic world. Tension rose. 362

Syksyllä 1701 Amsterdamin pörssi oli niin hermostunut, että States General kielsi Hollannin maakunnan pyynnöstä jalometallin viennin maasta tietyin poikkeuksin. Samaan aikaan hopean, kaakaon, tupakan, nahkojen ja Amerikan Espanjan värjäysaineiden tuonti Curacaosta oli kuivunut pieniksi puroiksi. Tasavallan kaupankäynti Espanjan ja Espanjan Alankomaiden kanssa oli lähes täysin loppunut. 362-3

YP, Englanti ja Itävalta julistivat sodan Ranskalle ja Espanjalle toukokuussa 1702 aloittaen suursodan. 363

YP:lla oli sodassa monia tavoitteita: suojavyöhykkeen takaisinsaaminen Etelä-Alankomaista, Scheldtin ja E-Alankomaiden markkinoiden kontrollin uusiminen, kaupankäynnin virvoittaminen Espanjan ja Espanjan Amerikan kanssa, sen varmistaminen, ettei Ranska saisi erityisoikeuksia näille keskeisille markkinoille, ja lopulta tasavalta halusi Ludvig XIV:n kumoavan vuoden 1699 tariffilistan ja ottavan jälleen käyttöön vuoden 1664 tariffit. 363

Kauppiaat osasivat odottaa sotaa ja sitä, että sodan puhjettua ranskalaiset ja espanjalaiset tuotteet kallistuisivat huomattavasti. Näiden maiden tuotteita varastoitiinkin suuria määriä Rotterdamissa, Amsterdamissa ja Middelburgissa. 363

Debate as to what ’war commerce’ strategy to adopt began at once. Zeeland wanted a comprehensive ban on trade with France. Amsterdam wanted to ban most trade with France but permit most trade with Spain. Rotterdam wanted uninterrupted commerce with France and Spain. England, meanwhile, urged a total prohibition of trade with France and Spain. 363

After more than a year of argument, the States General, in June 1703, finally banned imports from France expect for wool-cards and prunes, from Spain expect for wool and Spanish American products, and from the South Netherlands expect for Flemish unfinished linen and clays for the Delftware industry. 363-4

Tällä osittaisellakin kauppakiellolla oli niin suuret negatiiviset vaikutukset YP:n kaupankäyntiin, että Hollannin regentit halusivat luopua kielloista vasta kun se oli ollut vuoden voimassa. 364

è kesällä 1704 kielto tuoda ranskalaisia tuotteita kumottiin tekstiileitä lukuun ottamatta 364

Ranskakin oli halukas avaamaan jälleen kaupankäynnin tasavallan kanssa, sillä sota koetteli sitäkin ja se tarvitsi vientimarkkinoita viineilleen, brandylleen ja suolalleen minkä lisäksi se halusi tuoda mausteita, silakkaa, juustoa ja puuta tasavallasta. Jo vuonna 1705 ranskalaisten viinien ja brandyn tuontimäärät tasavallan satamissa olivat nousseet rauhan ajan tasoille. 364

Tämä toi kuitenkin vain pientä lievitystä. Ne hollantilaislaivat, joilla ei ollut passia Ranskaan purjehtimiseksi, olivat yhä alttiina kaappauksille, joten rahtaus- ja vakuutusmaksut kaikkialle muualle paitsi Ranskaan olivat erittäin korkeita. 364-5

Sota painoi tasavallan Itämeren kaupan alimmilleen vuosisatoihin, eikä Itämeri ollut ainoa alue jossa kauppa romahti. Myös liikenne Välimerelle väheni 1702-1712 pienimmilleen sitten 1620-luvun. 365

Italiaan ja Levantille purjehtineet hollantilaislaivat olivat alttiina Ranskan ja Espanjan laivastojen kaappauksille, mutta Marseilleen purjehtineet laivat nauttivat Ludvig XIV:n suojelusta ja siten matalista rahti- ja vakuutusmaksuista.   366-7

Tasavallan ja Espanjan välinen kauppa ei ollut yhtään paremmissa kantimissa. Hollantilaiset hienojen kankaiden manufaktuurit saivat yhä säännöllisesti Kastilian villaa, mutta sitä ei enää rahdattu tasavaltaan hollantilaislaivoilla espanjalaisista satamista, vaan se kulki muulien kyydissä Pyreneitten yli ranskalaiseen Bayonnen satamaan, josta aseettomat hollantilaislaivat joille oli myönnetty passit noutivat sen. 367

Muutenkin tasavallan Espanjan kauppa oli vaikeuksissa. Hollannin entrepot oli aina toiminut siten, että Amsterdam oli välttänyt ulkomaisia välikäsiä ja luottanut ulkomaankaupassa vain omiin verkostoihinsa, jonka jäsenet koostuivat usein Amsterdamin kauppiasdynastian ulkomaille lähteneistä edustajista. Hollantilaiset kauppiaskoloniat olivat aina olleet tärkeä tekijä Hollannin maailmankaupan hegemonian kannalta. 367

è But now the presence of these colonies in Spain, continuous for over half a century, was abruptly terminated. In 1702, immediately before the outbreak of war, the Dutch factors at Cadiz, Seville, Malaga, and Alicante had disposed of their stock, wound up their affairs, and departed. 367

Kevään 1702 jälkeen näihin kaupallisesti tärkeisiin kaupunkeihin ei jäänyt muita tasavallan alamaisia kuin konsuleita – tärkeä linkki YP:n maailmankaupan hegemonian kannalta oli katkaistu. Hollantilaisfirmat jotka pystyivät vielä jatkamaan Espanjan kaupan harjoittamista 1702-13 joutuivat käyttämään paikallisia välimiehiä, jotka olivat usein etelä-alankomaalaisia, jotka Filip V:n alamaisina saivat toimia ilman häiriöitä. 368

Kaikkein tärkein Espanjan kaupan muoto eli Cadizin kautta kulkenut jalometalliliikenne katkesi sodan takia. Koska Amerikan hopeaa ei juurikaan kulkenut Espanjaan 1702-13 ei sitä kulkeutunut juuri lainkaan Espanjasta tasavaltaan. 368

Espanjan kaupan menetyksiä yritettiin korvata panostamalla enemmän suoraan kauttakulkukauppaan Espanjan Amerikan kolonioihin Curacaon ja St. Thomasin kautta, mutta kolonioiden kuvernöörit olivat lojaaleja Filipille joten tämä oli hyvin riskialtista kauppaa. Myöskään englantilaiset eivät katsoneet hyvällä hollantilaisten kaupankäyntiä yhteisen vihollisen kanssa, ja englantilaiset takavarikoivat useita hollantilaislaivoja Karibialla. Lopulta 1704 Englanti suostui avaamaan Karibian kaupan sekä omille että hollantilaisille kauppiaille. 368-9

Kun Karibian kauppa aukesi hollantilaisille, Curacaon laivasto hankki Venezuelasta suuria määriä mausteita ja muita tavaroita Hollantiin laivattavaksi. à In 1706, when the wartime Curacao traffic was at its height, 250 000 pesos in silver, some gold, a large quantity of Venezuela cacao, Espanola hides, Varinas tobacco, and Campeche wood were shipped from Curacao to Amsterdam. 369

Kun Ludvig XIV:n kauppaministeri kuuli, että puolet Venezuelan vuotuisesta kaakaon tuotannosta ja valtaosa tupakan tuotannosta laivattiin Curacaolta Hollantiin, hän protestoi äänekkäästi Madridiin, mutta Filip V ei pystynyt tekemään asialle juurikaan mitään. 369

Keski-Amerikka ja Länsi-Karibia olivat kuitenkin jäämässä brittien vaikutusvallan alle ja lähes kaikki kauttakulkukauppa kulki Jamaikan kautta.  370

Myös Ranska loi vahvoja kaupallisia siteitä alueelle 1700-luvun alussa. 370

The collapse of Spain’s monopoly trade system with Spanish America during the war, and the accompanying growth of French and British commercial influence, shows to what an extent that system had previously served the interest of the Dutch world entrepot. 370 à siis ilmeisesti vanha järjestely auttoi YP:ta siten, että britit ja ranskalaiset eivät saaneet jalansijaa Espanjan Amerikan kaupassa ja hopeaa virtasi paljon Hollantiin…

Yleinen mielipide tasavallassa oli vakuuttunut siitä, että jos Ludvig XIV onnistuisi vakiinnuttamaan uudet linkkinsä Espanjaan, YP:n koko kauppajärjestelmä tulisi tuhoutumaan. Espanjan Amerikan kauppa siirtyisi pois vanhoilta uomiltaan mikä ei ainoastaan tuhoaisi tasavallan teollisuutta vaan myös muut tasavallan rich tradesit, sillä YP:n Itä-Intian ja Levantin kauppa ei tulisi toimeen ilman Espanjan Amerikan hopeaa. 371

è The only way out was to fight on and win crucial trade concessions in France, Spain, the Spanish Indies, and South Netherlands. In its commercial perspectives, participating in the conflict, however vast and costly, was seen as an investment for the future: through making immense sacrifices now, the Dutch world-trade system could perhaps be salvaged. 371

Brittien ja hollantilaisten varhaiset voitot taistelukentällä vahvistivat näkemystä, että sotiminen oli ainoa keino ratkaista vaikea tilanne. Ramilliesin taistelun voiton jälkeen Hollanti ja Seelanti vaativat Brysselin hallintoa (ilmeisesti liittoutuneiden hallussa) kumoamaan Bergeyeckin tariffilistan ja ottamaan uudelleen käyttöön vuoden 1680 Espanjan tariffilistan, mutta lopulta Hollanti sai väännettyä läpi vieläkin paremman diilin, eli vuoden 1669 tariffilistan käyttöönoton tasavallan vientitekstiileille. Itävallalta ja Britannialta saatiin myös suostumus Scheldtin sulun jatkamiselle Munsterin rauhan 1648 sopimuksen mukaisesti, jonka sekä Ranska että Espanja olivat kumonneet 1702. Britannia suostui myös siihen, että YP saisi jälleen miehittää suojavyöhykkeensä linnoituksia Etelä-Alankomaissa Ranskaa vastaan. 372

Nämä myönnytykset virvoittivat tasavallan kaupallisen hegemonian Etelä-Alankomaissa, mikä johti Englannin ja tasavallan välisten jännitteiden kasvuun, mikä varjosti sodan viimeisiä vaiheita. 372

Vaikka hollantilaiset saivat kaupallisia hyötyjä Etelä-Alankomaista, saivat britit vielä suurempia etuja muualla. Kun Portugali liittyi 1703 liittoutuneisiin, englantilainen kangas sai Methuenin sopimuksessa paremmat ehdot kuin hollantilainen kangas. Tasavallassa oltiin muutenkin huolestuneita brittien laivastoylivoimasta ja pelättiin mm. että britit aikoisivat lopulta anastaa yhdessä linnoitetun ja miehitetyn Gibraltarin itselleen. 372

1706 näytti siltä, että liittoutuneet voisivat saavuttaa sotilaalliset tavoitteensa, kun hyökkäys Espanjassa eteni hyvin. Regentit suunnittelivat jo, miten Espanjan imperiumi tultaisiin jakamaan ja miten tasavallan kaupankäynti Espanjan Amerikan kanssa tultaisiin tulevaisuudessa järjestämään. Hollannin pensionääri Heinsius kävi salaisia neuvotteluja ’Kaarle III:n’ ministerien ja sefardijuutalaisten johtomiesten kanssa. 373

Hollantilaisten päätavoite oli, että Espanjan virallinen monopoli Espanjan Amerikan kauppaan vahvistettaisiin uudelleen samanlaiseksi kuin se oli ollut ennen vuotta 1700. Tasavallassa myös haluttiin Amerikka ilman Bourboneita. Oli puhetta yhteisen anglo-hollantilaisen laivaston lähettämisestä valtaamaan osia Espanjan Amerikasta, mutta hollantilaiset pelkäsivät brittien laivastomahtinsa ansiosta ottavan tällaisesta seikkailuista parhaat palat itselleen. Heinsius ja kumppanit näkivät tasavallan kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi, että Ludvig XIV lyödään sotilaallisesti Euroopassa. 373

Ludvig pyrki salaisessa diplomatiassaan irrottamaan tasavallan liittoutuneista lupaamalla mm. hyviä kauppaehtoja tasavallalle. Vaikka Ludvigin lupailut olivat houkuttelevia, regentit muistivat miten Ludvig oli huijannut heitä 1697 irrottautumaan liittoumasta tyhjillä lupauksilla, joten hänen puheilleen ei annettu kovin suurta painoarvoa. 373-4

Ludvig raivostui kun hän sai pakit Haagilta, ja päätti 1710 lopettaa vuodesta 1704 lähtien voimassa olleet sota-ajan kauppasuhteet tasavallan kanssa. Ranskan satamat suljettiin jälleen hollantilaisilta laivoilta ja tuotteilta ja tällä kertaa, Ludvigin pyynnöstä, sama politiikka otettiin käyttöön espanjalaissatamissa. Espanjalais-ranskalainen kauppasaarto Hollantia vastaan ulotettiin myös Espanjan Amerikkaan. 374  

Hollantilaisten röyhkeyden suututtama Ludvig XIV alkoi hakea diiliä Lontoon kanssa, missä Heinsiniuksen ja kumppaneiden harmiksi Toryt, jotka eivät olleet hollantilaisten ystäviä, olivat saaneet vallan. Brittien uusi hallitus ei epäröinyt katkaista välejään liittolaisiinsa ja tehdä erillisrauhaa Ranskan kanssa. Utrechtin rauhankonferenssissa 1712 YP ja Itävalta olivat kauhistuneita brittien petollisuudesta. 374

Britannia ja Ranska sopivat keskenään, että Filip V pysyisi Espanjan kuninkaana. Sen sijaan taattiin, että Ranskan ja Espanjan kuningaskunnat eivät tulisi koskaan liittymään yhden monarkin alaisuuteen. Ranska ei saanut erityisiä privilegiota Espanjan Amerikan kauppaan. Britit saivat asienton Espanjan Amerikan orjakauppaan ja Britannia saisi pitää Gibraltarin ja Menorcan. 374

Hollannissa näihin sopimuksiin reagoitiin järjestämällä brittiministerien vastaisia mellakoita. Raivostuneet YP ja Itävalta yrittivät jatkaa sotaa kahdestaan, mutta huomasivat pian olevansa ilman brittien apua Ranskaa heikompia. 374

YP ja Itävalta joutuivat palaamaan rauhanneuvotteluihin. Hollantilaiset halusivat Ludvigilta vuoden 1664 tariffilistan, mutta Ludvig suostui vain vuoden 1699 tariffeihin. YP ei saanut myöskään pitää Puerto Ricoa eikä saanut siitä minkäänlaista kompensaatiota. Tasavalta joutui siis suostumaan niihin ehtoihin joita sille tarjottiin. 375

Utrechtin rauha 1713 oli suuri poliittinen tappio tasavallalle ja se oli suuri askel Britannian nousussa kohti maailmankaupan johtoasemaa. Utrechtin rauha ei kuitenkaan ollut tasavallalle totaalinen tappio eikä se vielä murtanut sen maailmankaupan hegemoniaa. YP myös sai rauhassa suojavyöhykkeensä Etelä-Alankomaihin ja Scheldtin sulku jatkui. Itävallan ja YP:n välinen Antwerpenin sopimus vuodelta 1715 vahvisti Scheldtin sulun siten kuin se oli Munsterin rauhassa säädetty, minkä lisäksi YP sai vuoden 1680 tariffit Itävallan Alankomaiden kauppaan. Tämä sopimus varmisti tasavallan kaupallisen hegemonian Etelä-Alankomaissa vuosikymmeniksi. 375-6

Hollantilaisilla oli englantilaisten kanssa intressi myös valvoa, että Ranska noudatti sopimustaan Espanjan kanssa eikä yrittänyt saada erityisoikeuksia Espanjan Amerikan kauttakulkuliikenteeseen. Espanjan imperialismin vanhat arkkiviholliset Englanti ja Hollanti siis valvoivat nyt sitä, että Espanjan virallista monopolia Espanjan Amerikan kauppaan ei rikottu. 376

 

 

9 Decline Relative and Absolute, 1713-1740

Historioitsijat ovat hyvin erimielisiä siitä, missä määrin YP:n talous heikkeni pitkin 1700-lukua vai heikkenikö se ollenkaan. Israel vieläpä hylkää kaikki aiemmat tulkinnat ja esittää omansa… 377

Israel pitää omaa tulkintaansa YP:n talouskehityksestä 1700-luvulla ainakin yhdessä suhteessa parempana kuin aiemmin esitettyjä tulkintoja: hänen tulkintansa perustuu hollantilaisten aikalaiskirjoittajien kuten Elias Luzacin ja Isaac de Pinton havaintoihin ja näkemyksiin, joiden mukaan tasavallan talous kärsi huomattavasti 1700-luvulla. 379

Israelin mukaan modernien historioitsijoiden käsitys YP:n talouden suhteellisen hyvästä menestyksestä 1700-luvulla johtuu väärinkäsityksestä, jonka mukaan bulkkitavaran rahtaus oli YP talousjärjestelmän tärkein tekijä 1590-luvulta 1700-luvun alkuun asti. 379

But it is precisely here, we have argued throughout, that the basic misapprehension lies. Bulk freightage was not in fact the basis of Dutch world-trade hegemony, though it helped prepare the ground for it. It was the combination of bulk carrying and the Dutch engrossing of the world’s rich trades after 1590 which constituted the basis of Dutch world-trade dominance. 379-80

Israelin mukaan senkään väittäminen, että Itämeren bulkkirahtaus virkosi huomattavasti Suuren Pohjansodan jälkeen ja piti pintansa 1780-luvulle asti ei ole kovin vakuuttava argumentti talouden yleisen virkoamisen puolesta.  380

Hollantilaislaivojen määrä Itämerellä kyllä nousi 1720-luvulla, mutta hollantilaisten markkinaosuus laski 1720-luvun alun 50 prosentista 1770-luvun 30 prosenttiin. Laivojen määrän nousu mutta markkinaosuuden pienentyminen puhuisi sen puolesta, että lasku oli suhteellista mutta ei absoluuttista, mutta Israelin mukaan Itämerelle purjehtineista laivoista hollantilaisten laivojen osuus väheni pienempien friisialaisten laivojen kustannuksella, eivätkä nämä pienemmät laivat voineet hänen uskoakseen tuskin veivät tärkeimpiä tuotteita kuten viinejä, silakkaa ja suolaa. 380

è Thus in reality the trend was one of ’absolute’ decline in many of the commodities which had traditionally figured most prominently in the Dutch Baltic bulk trade as well as of a very drastic decline (at any rate after 1740) in relative terms. 380

Israel ei kiellä, etteikö 1700-luvulla aina 1780-luvulle asti brandyn ja ranskalaisten viinien sekä siirtomaatavaroiden kauppa Itämerellä olisi ollut tasaisessa nousussa, joten näiden tuotteiden kaupassa hollantilaisten menetykset olivat vain suhteellisia markkinaosuuksien menetyksiä. Muiden tärkeimpien tuotteiden kaupassa hollantilaisten menetykset olivat kuitenkin vakavampia. 380

Vuoden 1740 paikkeilla Reinin viinien vienti Itämerelle laski niin absoluuttisina määrinä kuin suhteessa muiden maiden vientiin. Suolan, hienonnetun ja hienontamattoman, vienti nousi sotakauden 1690-1713 jälkeen suunnilleen 1690-lukua edeltäneelle tasolle, mutta 1740-1760 tasavallassa hienonnetun suolan vienti laski vain viidennekseen siitä tasosta, jolla se oli ollut 1660-1700. Silakan viennin absoluuttinen väheneminen alkoi 1700-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Viljan tuonti Hollantiin 1700-luvun puolivälistä vuosisadan loppuun asti ylitti niukasti 1690-luvun vähäiset määrät. 380-81

Had it not been for the vast increase in European demand for colonial products such as raw sugar, tobacco leaves, coffee, and tea during the eighteenth century, and the marked rise in total French wine and brandy exports, there would have been a decisive decline in Dutch Baltic carrying in ‘absolute’ as well as ‘relative’ terms. 381

  Nor should we forget that the relative decline from around 1740 was itself so profound as to erode completely the preponderance the Dutch had once enjoyed. 381

Itämeren puu-, terva- ja hamppukaupassa hollantilaisten vienti väheni huomattavasti 1700-luvun aikana. 381

1700-luvulla hollantilaisten vienti Itämerellä kasvoi kahdella sektorilla: ranskalaisissa viineissä ja siirtomaatuotteissa. Israelin mukaan on kuitenkin hätkähdyttävää, että sekä viinien että siirtomaatuotteiden varastointi ja vienti YP:n rannikkoprovinssien kaupungeissa väheni huomattavasti 1740-80. à Dutch ships were carrying more and more produce direct from France to Baltic, bypassing the Dutch entrepot and dispensing with its storage, brokerage, financial, and processing services. 382

If the thesis of ‘relative rather than absolute decline’ is unconvincing even in relation to bulk carrying, it bears hardly any relation to reality in the case of manufactures and processed goods. 382

Levantin kauppa romahti Espanjan perimyssodan aikana. Suurin syy Levantin kaupan menettämiseen oli se, että ranskalaiset hienot kankaat olivat syrjäyttäneet hollantilaiset kankaat Lähi-idän markkinoilla 1720-luvulta lähtien. 382

Cadizin kaupassa tilanne oli vähän parempi, vaikka täälläkään hollantilaiset eivät onnistuneet saamaan takaisin sitä asemaa joka heillä oli ollut ennen 1700-luvun alkua. Cadizissakin hollantilaiset tekstiilit hävisivät markkinaosuuksia ranskalaisille minkä lisäksi hollantilaiset olivat Espanjassa kaupallisesti heikkoja, koska 1702 hollantilaiskauppiaiden koloniat olivat hävinneet alueelta, eikä niitä ollut 1729 kuin kaksi tai kolme Cadizissa, kaksi Sevillassa eikä yhtään Malagassa, Alicantessa tai Barcelonassa. 383

But the decay of the Dutch rich trades was by no means a phenomenon confined to Southern Europe. The basic reason for the decisive decline of the Dutch world-trading system in the 1720s and 1730s was the wave of new style industrial mercantilism which swept practically the entire continent from around 1720. 383

Jo 1600-luvun puolella Ranskan aggressiivinen merkantilismi oli korkein tariffein tai suoranaisin vientikielloin vähentänyt hollantilaisten vientiä maahan, mutta Suuren Pohjansodan jälkeen pohjoisenkin valtiot alkoivat harjoittaa merkantilistista politiikkaa, jossa niitä auttoivat myös uudet teknologiat ja taidot, jotka olivat usein opittu hollantilaisilta tai hugenoteilta. 384

Laaja taloudellinen interventionismi löi läpi Pohjois-Euroopassa ja kaikki suuret valtiot käyttivät samoja taktiikoita: ne estivät raaka-aineiden virtaamista ulos maastaan estivät ulkomaisten puolivalmis- tai valmistuotteiden tuonnin maahansa. 384

In all these countries vigorous attempts were made to stimulate domestic cloth and silk production, sugar-refineries, tobacco processing, sailcloth weaving, and so on. In many cases, the diffusion of Dutch techniques played a crucial role in this general process of economic renewal. 384

Pietari Suuren käynnistämä Venäjän laivanrakennusohjelma perustui hollantilaiseen malliin. Moniteräisten sahojen käyttöönotto Venäjällä ja Skandinaviassa opittiin hollantilaisilta, ja se rikkoi Zaanin hegemonian ja kiihdytti YP:n laivanrakennuksen alamäkeä. Myös tupakan prosessointi, kankaiden kudontatekniikat olivat tekniikoita, joita opittiin hollantilaisilta, ja osaavaa hollantilaista työvoimaa myös houkuteltiin ulkomaille hyvin ehdoin. 385

Down to 1740 it was generally the declining United Provinces, rather than the rising industrial power of Britain, which set the trends in European industrial and technological innovation. 385

The key decades for the spread of systematic interventionism in northern Europe, the 1720s and 1730s, were the same as the decades of decisive decline of the Dutch world-trade system and for a very good reason: the phenomena are two sides of the same coin. 385

Dutch-Prussian commerce was transformed almost overnight in the years 1718-20 from one in which Prussia received large quantities of Dutch manufactured goods to a commercial relationship based on Holland’s export of raw materials and spices to Prussia. The restructuring of Dutch-Swedish trade at the end of the 1730s was similarly sudden and complete. The Dutch entrepot simply ceased exporting cloth, finished silks, refined sugar, paper, and processed tobacco to Sweden-Finland. 386

è Ruotsiinkiin vietiin Hollannista valtavia määriä raakavillaa ja -silkkiä, tupakanlehtiä, hienontamatonta sokeria, puuvillaa ja väriaineita, mutta vaikka määrät olivat suuria, ei raaka-aineiden vienti tuottanut läheskään yhtä paljon rahaa kuin viimeisteltyjen tuotteiden vienti oli tuottanut. 386

During the 1720s and 1730s the industrial base on which Holland’s rich trades rested crumbled away. The woollen and silk industries were especially hard hit. 386

Puuvilla- ja silkkivaatteiden vientikiellot Preussissa, Tanskassa ja Ruotsissa yhdistettynä hollantilaisen kankaan kysynnän vähenemiseen Espanjassa ja Ottomaanien markkinoilla oli kova isku. 386-7

Before long the collapse extended also to the rest of Dutch industry. à laivanrakennusteollisuus rappeutui nopeasti, Zaanin paperiteollisuus saavutti huippunsa vuoden 1730 paikkeilla, jonka jälkeen tuotanto lähes puolittui vuoteen 1750 mennessä jonka jälkeen se jatkoi vielä hiipumistaan, tupakan prosessointi koki vieläkin paperiakin kovemman iskun ja vuonna 1751 kolme neljännestä Hollannin tupakanlehtien tuotannosta vietiin jalostamattomana ulkomaille. 1740-luvulla Tukholmaan perustettiin tupakkatyöpajoja ja sokerinjalostamoja, jotka ottivat Ruotsin ja Suomen markkinat haltuunsa. 388

Other Dutch industries which fell victim to the industrial mercantilism of the early and mid-eighteenth century were the sail-canvas, salt-refining, and Delftware industries. 388

The Dutch were still shipping great quantities of Iberian salt to the Northern Europe in the mid-eighteenth century, but Scandinavian mercantilism was compelling the Dutch to deal in unrefined salt. The Zaan sail-canvas industry was hit by a variety of protectionist measures, including the English Act of 1736 compelling every British ship to carry at least one set of sails made in Britain. 389

In the 1720s and 1730s the Dutch world emporium lost its capacity to produce and process goods which commanded large shares of overseas markets. 389 à tämä ei koskenut ainoastaan manufaktuurituotteita, vaan myös. mm. silakkaa ja maitotuotteita. Hollantilaisen silakan markkinaosuus Itämerellä kulutetusta silakasta putosi vuoden 1700 60%:sta vain 15%:iin vuoteen 1740 mennessä. 389

 Ginin tuotanto oli harvoja tuotannonaloja, jotka eivät romahtaneet 1700-luvulla, mutta myös ginin vienti kärsi protektionismista 1720-luvulta lähtien ja ginin tuotanto piti pintansa tämän jälkeen vain kotimaisen kysynnän valtavan kasvun takia. 389-90

Ginin tuotanto korvasi oluen panemista, ja moni panimo joutui lopettamaan 1700-luvun kuluessa. 390

Sokerin hienontaminen on toinen 1700-luvun poikkeustapaus, sokerijalostamojen määrä kasvoi vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla huolimatta siitä, että hollantilainen sokeri suljettiin Ruotsin, Tanska-Norjan ja muidenkin maiden markkinoilta. 390

 YP:n sokerintuotanto jatkoi kasvuaan sen takia, että Euroopassa sokerinkulutus lisääntyi valtavasti 1700-luvun aikana, kun uudet kulutustottumukset kuten kahvin ja teen juominen ja suklaan syönti löivät läpi. Esim. Suomessa sokerinkulutus viisinkertaistui 1650-1750. 390

The Dutch rich trades within Europe, with Sweden, Denmark, Germany, Spain, and the Levant, were all devastated during the 1720s and 1730s by the blighting of the Dutch entrepot’s capacity to produce and finish the necessary commodities. 390-1

Euroopan ulkopuolella hollantilaisilla meni paremmin, koska siellä heillä oli linnoituksensa, koloniansa ja poliittista vääntövoimaa asemansa turvaamiseksi. Aasiassa hollantilaisten kaupallinen hegemonia näyttikin pysyneen muuttumattomana 1700-luvun puoliväliin asti. 1760-luvulle asti meriliikenne molempiin suuntiin YP:n ja Aasian välillä ei vähentynyt merkittävästi. 391

VOC:n hopealähetykset Aasiaan jatkoivat kasvuaan 1760-luvulle asti. Hollantilaiset olivat vahvoja Aasiassa niillä alueilla, joilla heillä oli kaupalliset yksinoikeudet, mutta heidän kilpailuasemansa heikkeni niillä alueilla, joita hollantilaiset eivät hallinneet poliittisesti. Siellä hollantilaiset joutuivat kohtaamaan brittien, ranskalaisten, tanskalaisten jne. kasvaneen kilpailupaineen. 391

Here again the post-1713 period, down to the middle of the century, represents the decisive phase of erosion. By 1720 the British had caught up with the VOC in shipping of Bengal cottons and silks to Europe. By 1740 the English East India Company had decisively overtaken the Dutch not only in Bengal and the rest of the Coromandel coast and Malabar coasts. In India, the Dutch had lost the contest for the areas they did not dominate politically, and the areas they did dominate were contracting. 391

Vielä täydellisempi oli VOC:n epäonnistuminen 1700-luvun alun Kiinan kaupassa. Englantilaiset olivat 1690-luvulta lähtien johtaneet teekauppaa ja 1713 jälkeen britit saivat tukevan jalansijan Kantonista, kun taas hollantilaiset joutuivat tyytymään epäsuoraan kauppaan Batavian kautta. 1739-1744 hollantilaiset yrittivät brittien ja ranskalaisten tapaan käydä suoraa kauppaa Kantonin kautta, mutta vetäytyivät pian takaisin epäsuoraan kauppaan. 391

During the period of the decisice weakening of the Dutch world entrepot, Phase Seven, the VOC’s grip loosened even at the southern tip of India, in Ceylon, and in the Archipelago. 391-2

Vielä vuonna 1715 hollantilaiset pystyivät lähettämään 3000 miehen valtaamaan takaisin Chetwain linnoituksen Malabarin rannikolla, mikä oli suurin sotilasoperaation Intiassa ennen 1740-lukua. 392

But, between the subjugation of Calicut, in 1715-16, and the end of the 1730s, there was a marked and definitive decline in Dutch power at the tip of India. The crushing defeat the Dutch suffered at the hands of raja of Trevancore, 1741, marked the end of    that predominance. In the same period there was a waning of Dutch strength in Ceylon, while Dutch primacy on Java was shaken by the revolt of the Chinese in and round Batavia in the years 1740-3. 392

1740-luvulla briteistä ja ranskalaisista tuli voimakkaimpia eurooppalaisia toimijoita Intiassa. 392

1690-luvulla Brasiliasta löytyi kultaa ja myöhemmin myös timantteja, joten Brasilian merkitys maailmantaloudessa kasvoi. 1720-luvulta lähtien Brasiliasta oli tullut merkittävät jalometallin lähde maailmantaloudelle ja myös tärkeä markkina eurooppalaisille manufaktuurituotteille. 393

But it was overwhelmingly Britain and British manufactures which dominated the triangular traffic between north-western Europe, Portugal, and Brazil which burgeoned to its peak in the middle decades of the new century. This, in fact, was one of the most striking indications of the Dutch entrepot’s loss of grip over the essential mechanism of international trade. 393

Karibian ja Pohjois-Amerikan kaupassa hollantilaiset pärjäsivät vähän paremmin, mutta tämä johtui pääasiassa siitä, että sokerin, tupakan ja muiden Karibian tuotteiden kysyntä räjähti Euroopassa ja Englannin P-Amerikan kolonioiden nopeassa kasvussa. P-Amerikan bisnesmiehet eivät halunneet olla täysin sidoksissa Englantiin, joten hollantilaisillekin riitti markkinoita ja kontakteja. 393

Hollantilaisten omat Karibian koloniat kasvoivat 1700-luvulla ja erityisesti Surinam oli menestyvä kolonia, joka tuotti paljon sokeria YP:n entrepotille. Kuitenkin hollantilaisen kauppaverkoston päätehtävä Karibialla 1700-luvulla oli toimia välikätenä, joka kuljetti muiden tuottamia tuotteita. 393-4

1720-luvulla hollantilaistenkin Karibian kauppa virkosi osana yleistä eurooppalaista transatlanttisen kaupan kasvua, vaikka 1710-luvulla hollantilaisten tulevaisuus Karibialla näytti uhatulta. 395

Sekä hollantilaisten sokerinrahtaus Guyanasta ja Karibian alueen välittäjäkauppa nousivat huippuunsa 1700-luvun puolivälissä Englannin ja Ranskan taistelun alettua sekä Amerikan itsenäisyyssodan alkuvuosina. 395

In an age in which Britannia ruled the seas but other powers also had a large stake in a growing transatlantic trade, the French, Spaniards, and Americans all avidly needed a trading power, with a large stock of shipping, whose vessels, even when carrying the goods of enemies of Britain, were protected by treaty against British interference. 395-6        

1720-luvulta alkanut kasvava kauppa Amerikan kanssa oli hyvin tärkeä asia YP:n 1700-luvun taloudelle. Vaikka sisämaan tuotantokaupungit kuten Leiden ja Delft olivat käytännössä kuolleita kaupunkeja 1750-lukuun mennessä, kasvanut transatlanttinen kauppa kompensoi YP:n entrepotin kokemia iskuja ja auttoi ylläpitämään rannikkokaupunkien kaupallista toimeliaisuutta ja sekä Amsterdamin jalometallimarkkinoita ja koko hollantilaista finanssijärjestelmää. 396-7

Kuitenkin myös Britannian, Ranskan ja Espanjan kaupankäynti Amerikan kanssa kasvoivat vielä YP:täkin nopeammin, joten YP:sta oli tulossa vain kauttakulkupaikka Amerikan tuotteille, joita jaeltiin pitkin Eurooppaa. Tasavallasta oli tulossa vain kauttakulkupiste, josta raaka-aineita – ei enää niinkään jalostettuja tuotteita – kulki pidemmälle Eurooppaan. 397

The crumbling of Holland’s industries, the decline of the fisheries, and the waning of the Dutch rich trades in Europe and Asia had the effect of transforming the Dutch world entrepot from an active controlling force in world trade to a passive staple or storehouse. 397

 

 

10 Afterglow and Final Collapse

Israel ajoittaa hollantilaisten maailmankaupan seitsemännen ja viimeisen vaiheen alun vuoteen 1740. Tuohon vuoteen mennessä suuri osa Euroopan valtioista oli omaksunut aggressiivisen merkantilistisen teollisuusstrategian, jotka vaikuttivat tuhoisasti YP:n manufaktuureihin, ja 1740 mennessä YP:n teollisuuden romahtaminen oli jo pääosin tapahtunut. Tasavalta kuitenkin oli yhä keskeinen toimija tavaranrahtauksessa, mutta vuosisadan loppua kohti hollantilaisten osuus myös bulkkitavaran rahtaamisessa oli kutistunut huomattavasti aiemmasta. 1740 paikkeilla alkoi myös Englannin ja Ranskan välinen sotien sarja, jonka panoksena oli globaali herruus. Tämän sotaisan kauden aikana hollantilaisten kauppajärjestelmästä tuli vain välikäsi, joka rahtasi tavaraa toisten pyynnöstä. 399

1590-1740 Hollannin entrepot oli ollut aktiivinen ja kontrolloiva markkinapaikka, joka pystyi säätelemään monien keskeisten markkinatuotteiden tuotantoa ja niiden jakelua. 1740 jälkeen YP ei enää pystynyt siihen, se ei enää kontrolloinut tuotantoa ja jakelua. 399-400

YP:n rahtivolyymit eivät laskeneet, mutta siitä ei voi päätellä, etteikö sen talousjärjestelmä olisi rappeutunut. Kaikki aikalaiset eivät ymmärtäneet tätä, mm. 1770-luvulla kirjoittanut Adam Smith ei nähnyt, että YP:n talousjärjestelmä olisi heikentynyt merkittävästi. 400

Isaac de Pinto puolestaan näki, että YP:n kyky sanella hinnat ja säännellä jakelua oli 1760-luvulla jo mennyttä, eikä se että rahtaus jatkui volyymiltaan suurena, ollut enää minkäänlainen merkki taloudellisesta hegemoniasta. 401

YP:n rahtauksen viimeinen suurkausi ajoittui 1740-luvulta 1780-luvulle, neljännen Englannin-Hollannin sodan puhkeamiseen. Sodan puhkeamiseen asti britit sietivät hollantilaisten toimintaa välimiehinä, jotka rahtasivat laivoillaan tavaraa erityisesti Ranskan ja Espanjan kolonioista vuosisadan ja kävivät kauppaa myös Amerikan kapinallisten kanssa.  402

1780-luvulla Englannin sota niin Ranskaa kuin Amerikan kapinallisiakin vastaan sujui huonosti, mutta Englanti päättikin aloittaa sodan YP:ta vastaan. Sota tasavaltaa vastaan oli Englannille myös taloussotaa niin Ranskaa kuin Amerikan kapinallisiakin vastaan, minkä lisäksi Englanti halusi vallata hollantilaisilta kolonioita ja suuren määrän laivoja rahteineen. 403

Tasavallan viimeisinä vuosikymmeninä ja ranskalaisvaltauksen aikaan rahtaus yhä jatkui, vaikka britit valtasivat pikkuhiljaa lähes kaikki hollantilaisten koloniat. Vasta Napoleonin mannermaasulkemus 1805-7 pyyhki hollantilaiset maailman meriltä, ja mannermaasulkemuksen jälkeen rahtaus oli enää volyymiltaan enää vain kalpea aavistus siitä, mitä se oli joskus ollut. 403-4

 

11 Conclusion  

As a world emporium, the Dutch entrepot of the 1590-1740 period differed from its precursor, Antwerp, in several fundamental respects. In the first place, the Dutch emporium, with its unrivalled shipping resources, was in a position, as Antwerp never was, to buy commodities at source, wherever they were produced in the world, and to organize the transfer of those goods from one part of the globe to the another. 407

Hollannin entrepot ei koskaan ollut riippuvainen sellaisista välikäsistä kuin Lissabonista, Sevillasta, Lyypekistä ja Lontoosta. 1590-luvulta lähtien hollantilaisten johtoasema maailmankaupassa perustui suoraan pääsyyn Aasian, Afrikan, Venäjän ja Amerikan markkinoille. Hollantilaisilla kauppiailla oli varaa maksaa kilpailijoita enemmän tuotteista, joten markkinoiden kaappaus onnistui lähettämällä omia miehiä tärkeisiin sillanpääasemiin hoitamaan kaupankäyntiä. 407-8

Hollannin entrepot oli sikäli uniikki, että sen kaupallinen hegemonia ylettyi niin bulkkituotteisiin kuin rich tradesiin. Jälleen kerran Israel katsoo, että bulkkikaupan osuutta maailmankaupan hegemonian saavuttamisessa on liioiteltu historiankirjoituksessa, mikä johtuu pitkälti siitä, että Hollanti oli jo 1400-luvulla keskeinen tapuli Itämeren bulkkituotteille. 408

Israelin mukaan dominanssi bulkkikaupassa ei kuitenkaan automaattisesti johtanut rich tradesin hallintaan, vaan niille markkinoille tunkeutuminen edellytti kehittynyttä teollista perustaa, voimakasta kauppiaseliittiä ja viimeisenä muttei vähäisimpänä voimakasta poliittista tukea. 409

Israel mainitsee Wallersteinin, joka on korostanut teollisen tuottavuuden merkitystä perustana YP:n 1600-luvun maailmankaupan hegemonialle. Israel itse korostaa, ettei hollantilaisten etevyys tuotannossa perustunut niinkään kilpailijoista suuresti poikkeaviin tuotantomääriin, vaan tuotannon laatuun, tekniseen sofistikoituneisuuteen ja innovaatioihin. 409-10

è It is quite clear, for instance, that the astounding success of Dutch fine cloth after 1635 in markets ranging from Russia to France and the Levant was principally due to its smoothness, reputation for consistency, and its competitive price due to economy in the use of wool in its manufacture, resulting from technical advances which other countries were soon eager to emulate. 410

Aiempi historiankirjoitus on Israelin mukaan täysin virheellisesti pitänyt YP:tä heikkona valtiona, jolla ei ollut kykyä tehdä taloudellisia interventioita. Israel itse pitää hollantilaisten valtiota ja sen kykyä edistää ja suojella kauppaa yhtenä kolmesta keskeisestä pilarista, joiden varaan maailmankaupan herruus perustui (muut pilarit ovat laivakapasiteetti ja teollinen tehokkuus). 411

Tasavalta sai Scheldtin suljettua meriliikenteeltä 1585, mikä tukahdutti Antwerpenin. Samoin se oli valtio, joka sai Espanjan hyväksymään Scheldtin sulun jatkamisen ja sulkemaan myös Flanderin rannikon sekä antamaan hollantilaisille suosiolliset kauppaehdot suoraan Espanjan kauppaan. Tämä heikoksi haukuttu federatiivinen valtio pakotti Tanskan pitämään salmensa auki ja salmitullit matalina. Myöskään Aasian, Länsi-Afrikan ja Karibian markkinat olisivat jääneet hollantilaisilta valtaamatta, jos States General olisi lähettänyt vahvoja kauppakomppanioitaan alueille varmistamaan niin asein kuin pääomin, että kauppa saadaan hollantilaisten haltuun. 411

Yhdistyneet provinssit ei auttanut kansalaistensa liiketoimia ainoastaan ulkoisesti järjestämällä sotilaallista suojelua, vaan myös sisäisesti tarjoamalla vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön, joka tuki kaupankäyntiä ja kapitalismia. Muualla, ei edes vuotta 1688 edeltävässä Englannissa, liikemiehet eivät voineet luottaa samalla tapaa valtioon kuin hollantilaiset aina pystyivät. 411-12

Tasavallassa viranomaiset myös valvoivat ja sääntelivät kaikenlaista taloudellista toimintaa pankeista vakuuttamiseen ja elintarvikkeiden tuottamiseen, ja näin toiminnan laatu voitiin varmistaa. 412

Yhdistyneissä provinsseissa oli myös erittäin matala korkotaso, 1670-luvulla korkotaso tasavallassa oli noin 3% kun se oli Englannissa tuplat. Tästä oli suuri etu kaupallisessa entrepotissa, jossa suurkauppiaat ostivat suuria määriä tuotteita etukäteen, ennen kuin tuotteita oli vielä edes tuotettu. Israel laskee matalan korkotason osittain valtion ansioksi, sillä matala korkotaso ei pelkästään heijasta rahan suurta määrää vaan myös riskien vähäisyyttä. 413

Valtio ja sen jatkeet VOC ja WIC olivat aina valppaina ja valmiina puuttumaan peliin, jos maan kaupallinen hegemonia oli uhattuna, ja tasavallan historian aikana nähtiin lukuisia interventioita, joilla vastattiin kilpailijamaiden yrityksiin pyristellä irti hollantilaisten taloudellisesta määräysvallasta. 413-4

Vaikka hollantilaisten maailmankaupan hegemonia aiheuttikin kateutta ja närää 1600-luvun Euroopassa, se ei ollut kaikkialla niin epäsuosittua kuin voisi olettaa. Englannin ja Ranskan voimistumista ja nousua hegemoniksi pelättiin monessa maassa enemmän kuin hollantilaisten hegemoniaa, koska hollantilaiset kuitenkin toimivat yleisesti ottaen reilusti ja sen tuotteet olivat huippulaatuisia. 414